Meidän ilta

Viiniä. Juustoja. Patonkia.

Erittäin hyvät ainekset onnistuneelle tyttöjen illalle. Niinhän se myös meni. Olipa kiva pitkästä aikaa!

Avomieheni lähti viikoksi muualle, joten päätin kysyä ystävääni luokseni iltaa istumaan. Hetki oli vierähtänyt edellisestä kerrasta, joten oli erittäin kivaa päästä nauttimaan hyvästä seurasta, juomasta ja syömisistä. Iltaan mahtui paljon naurua, mutta myös totisempia hetkiä. Itkuja ei tällä kertaa tullut.

Myöhään meni jollain mittapuulla, mutta aamuyöhön asti ei kuitenkaan tullut valvottua. Puhuimme asioista laidasta laitaan ja pääsimme rentoutumaan. Toisinaan kaipaa näitä hetkiä ja tarvitseekin niitä. Onkin enemmän kuin suotavaa, että nautimme ystäviemme seurasta vaikka olemmekin parisuhteessa. Ystäväsuhteiden ja parisuhteen ylläpitäminen on yhtä tärkeää.

Ystävät ovat niitä ihmisiä, jotka kulkevat rinnallamme niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka kuinka elämä heittelisi, ystävät pysyvät. Ystävien lisäksi meillä on tuttuja, kavereita, kollegoja, jne., mutta heitä ei niin syvällisesti välttämättä tunneta. Saattaa toki olla, että joskus on ollut jonkun kanssa ystävä, mutta elämä on vienyt eri suuntiin ja nyttemmin moikkaillaan sen kummemmin kuulumisia päivittelemättä. Ystävät ovat meidän valitsemamme perhe.

Itselläni ystävät ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Olenkin sitä mieltä, ettei se määrä niinkään vaan se laatu. On hienoa tietää, että ystäväni ovat luotettavia. Pystymme käsittelemään niitä arkaluontoisempiakin asioita. Mikään asia ei myöskään ole liian nolo käsiteltäväksi. Tunteiden kirjo on koettu laidasta laitaan.

Hyvän ystävän tunnistaa myös siitä, että vaikka ei näkemisestä olisikin kulunut pidempi aika se ei haittaa. Siitä jatketaan, mihin viimeksi jäätiin. Kuin olisimme olleet erossa vain päivän.

Vaalikaa ystävyyssuhteitanne. Niitä ei voi korvata millään.

-H