Kuppi kahvia

Kahvia aamulla, aamupäivällä ja iltapäivällä. Kuppi vielä illallakin. Kahvia. Me suomalaiset kulutamme paljon kahvia. Se on iso osa meidän kulttuuriamme, kun sitä lähtee tarkemmin tarkastelemaan.

Itse olen pienenä jo tahtonut maistaa kahvia aina aikuisten sitä juodessa. En toki saanut teelusikallista enempää, mutta sain maistaa kuitenkin. Silloin se oli iso asia. Sitten se jäi. Teininäkään ei maistunut niin kuin osalle. Toiset kertoivat juovansa pannu tolkulla. Itse siirryin teehen. Vasta neljä vuotta sitten alotin kahvin juonnin. Nyt en voisi kuvitella päivääkään ilman. Päivästä riippuen juon joko kupin tai kymmenen. Nyt on menossa taas maltillisempi vaihe. Kahvikuppini ei tosin ole pienimmästä päästä, joten kulutan varmastikin keskivertoa enemmän.

On jännä ajatella, kuinka kulttuurimme pyörii kahvin ympärillä. Mikä tahansa juhla on kyseessä, tarjotaan siellä yleensä kahvia. Kavereiden kanssa käydään kahvilla. Kylään mennessä saamme kupin kahvia eteemme. Vastavuoroisesti meille kylään tultaessa, keitämme vieraille pannullisen kahvia.

Kaupassa kahvihyllyllä seistessä valinnanvaraa on paljon. Yleensä valitsemme kuitenkin aina sen saman paketin. Meille se on Juhla Mokka. Vaihtelemme tosin normaalin Juhla Mokan ja tumman paahdon välillä. Ihan vain vaihtelun vuoksi. Valinnanvaran lisäksi ihmiset juovat kahvinsa myös erilailla. Toiset mustana, toiset maidolla. Osa sokerilla ja osa ilman. Makuasioista ei voi kuitenkaan kiistellä.

Siskoni ja hänen avomiehensä ovat kahviharrastajia. Hifistelijöitä sen suhteen, mikäli sitä sanaa tahtoo käyttää. He tekevät paljon työtä sen eteen, että löytävät hyvää kahvia. Laadullisesti ja maultaan. Kahvinsa he jauhavat itse ostamistaan pavuista. Keittimenä heillä ei ole perinteista Moccamasteria vaan Wilfan keitin. Sillä kahvia keittäessä, täytyy heidän ensin punnita kahvinporot juuri jauhamistaan pavuista. Liikaa työtä kahvin eteen sanon minä. Minulle riittää perinteinen Juhla Mokka ja Moccamaster. 

Nyt haen toisen kupin kahvia.

-H