Menkkaärsytys

Krampit. Tamponit. Veri. Menkat.

Niin ihanaa olla nainen! Tai sitten ei.. Jos et tahdo ällöjä yksityiskohtia, suosittelen lukemisen lopettamisen tähän kohtaan.

Taas ne alkoivat. Odotin kuin kuuta nousevaa, että ne alkavat ja ovat sitten ohi. Nyt krampeista kärsiessäni, vihaan oloani ja kroppaani. Tunnen itseni ällöttäväksi. Turvonneeksi palloksi.

Välillä tuntuu, että elämä pyörii menkkojen ympärillä. No ei ehkä ihan aina, mutta ainakin kierron alussa tai oikeastaan uutta kiertoa odottaessa. Omaksi harmikseni omaan suht epäsäännöllisen kierron. Viikon heitto kierrossani ei ole mitenkään ihmeellistä. Onneksi se heitto kuitenkin yleensä on sen muutaman päivän, korkeintaan. Mutta silti. Minne tahansa mennessä, saa olla varautunut vuotoon. Vaatteet pitää miettiä sen mukaan ja tamponiarsenaalia kantaa mukana. Pikkuhousunsuojaa on käytettävä muutaman päivän ajan sillä vuodon sattuessa, en tietenkään tahdo vaatteideni olevan veressä. 

Yleensä tiedän, koska menkkani alkavat, lähestyvien kramppien vuoksi. Olen oppinut näiden vuosien aikana tuntemaan, mikä tarkoittaa vuodon lähesvarmaa saapumista. Toisinaan kuitenkin homma menee ihan puihin. Olen varautunut itse niagaran putoukseen ja mitään ei kuitenkaan tule. Viikon päästä lorisee sitten ihan kunnolla. 

Käytän itse kuukautissuojana tamponia, sillä koen sen kaikkein parhaimmaksi. Sidettä käytin joskus kuukautisten alkuaikoina. Silloin se oli helpoin vaihtoehto. Kaikessa siinä opettelussa, se oli yksinkertaisin. Nykyään vihaan siteen käyttämistä. Se hiostaa ja hankaa. Tuntuu, että paikat löyhkäävät ja muhivat, varsinkin tällaisilla kuumilla helteillä. Kuukuppia en toki ole kokeillut. Ainakaan vielä. Hiukan himottaisi kokeilla, mutta kaikki se säätö minkä se tuo tullessaan rasittaa jo etukäteen. On keitettävä ja puhdistettava. Veret tyhjennettävä kaatamalla. Omaan sen verran huonoa tuuria ja sottapytyn maineen, että veret olisivat varmasti vaatteillani sitä tyhjentäessä. Eihän siinä mitään, jos se kotona kävisi, mutta yleisillä paikoilla. Opetteluahan sekin vain vaatisi. Tahtoisin sen siksi, että saisin vähennettyä kuukautisten tuottamaa jätettä omalta kohdaltani. Ehkä vielä joskus sen teenkin. Nyt kuitenkin olen nähnyt parhaaksi pysyä vielä tamponissa.

Krampit. Ne ovat se pahin osuus tätä nautintoa. Onneksi on keksitty lääkkeet. Niitä naamariin tarpeeksi ja tarpeeksi usein niin krampit ovat siedettäviä. Veri ei niinkään haittaa. Tarpeeksi usein tamponin vaihtaessa, ei sekään läpäise vaikka suht runsaat kuukautiset omaankin. 

Mites sitten seksi? Itseäni ei kauheasti kiinnosta menkkojen aikana seksiä harrastaa. Avomieheni on samoilla linjoilla asiasta, joten emme siitä ole paljoa veivanneet. Toisinaan tekee kutenkin mieli, mutta se sotku on viimeinen turn off. Jo pelkkä ajatus siitä veren määrästä joka paikassa saa perääntymään ja odottamaan sen muutaman päivän. Ainakin omalla kohdalla. Jos kuitenkin on ihan pakko jotain saada, on se aina järjestettävissä. Puolin ja toisin.

Mielitekoja. Niitä löytyy menkkojen aikaan. On erittäin rasittavaa, että kun muutenkin on olo kuin kohonneella ja turvonneella pullataikinalla, pitää jotain epäterveellistä mässyttää menemään. Ei se oloon ainakaan auta. Kuitenkin olen sen itselleni sallinut. Hetkellinen hyvä olo. Avomieheni ei ole asiasta mitään maininnut, mutta luulenpa hänen alitajuntaisesti ymmärtäneen olevan parempi olla suu supussa. Saatan ehkä hieman olla hormonihirviö muutamana päivänä, mutta onneksi en sen enempää. Tai näin ainakin itsestäni tuntuu.

Nyt ajattelin mennä pakkaselle ja ottaa jäätelöä. Koska voin. Lasken jo tunteja seuraaviin lääkkeisiin, jotta saisin vähän helpotusta.

Koitetaan kestää kuukautisemme, vaikka ne perseestä ovatkin. Naisena on silti ihan kivaa!

-H