Mikä on tarpeeksi?

Pitkä vai lyhyt? Paljon vai vähän? Harvoin vai usein?

Nyt tänne maailmaan uudelleen palanneena, en oikein tiedä, mikä on tarpeeksi. Olen pohtinut paljonko tahdon kirjoittaa. Tai oikeastaan sitä ei ole tarvinnut pohtia. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että tekstiä tulee erittäin hyvällä syötöllä. Pohdin kuitenkin sitä, kuinka usein olisi hyvä julkaista uusia tekstejä.

Onko määrällä sitten jotain väliä? Oma mielipiteeni tähän on, että ei. Kuitenkaan en voi olla miettimättä lukijoita. Kuinka usein he odottavat saavansa uutta tekstiä luettavaksi? Toisaalta en tahtoisi, että väli olisi liian pitkä, mutta vastaavasti en tahdo joka päivä olla julkaisemassa uutta tekstiä. Tässäkin varmasti se kuuluisa kultainen keskitie on parhain vaihtoehto. Mikä sitten on se kultainen keskitie? Sen tiedän, että aikatauluttamaan tekstejä en pysty.

Pituuttakin olen miettinyt. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tekstini ovat suht saman mittaisia aiheesta riippumatta. Tottakai sekin tulee vahitelemaan. En tahtoisi tekstieni olevan liian pitkiä, jolloin lukemisen into herkästi lopahtaa kesken. Toki uskon, että tämäkin taito harjaantuu, mitä enemmän tulee toistoa. Onko olemassa liian pitkää tekstiä? Entäpä liian lyhyttä? Miten käy laadun?

Entäpä kuvat sitten? Olen itse huono ottamaan kuvia minkäänlaisissa tilanteissa. Saati sitten postaamaan niitä sosiaalisen median kanavissa. Elän mieluummin hetkessä. Nykyään eletään paljon linssin läpi. Tämä ei kuitenkaan minulle ole omalta tuntunut. Ehkäpä sen vuoksi tilanteista, joista olisi ihana olla muistoja kuvina, ei itseltäni niitä yleensä löydy. En siis ole varma, onko minun näköistä, jos tänne kovasti kuvia alkaisin laittamaan. Ehkä kuitenkin ainakin silloin tällöin kuvien lisääminen tekstien yhteyteen voisi olla virkistävää. Kerran sekin on tullut jo kokeiltua.

Vuorovaikutuksellekin olen ehtinyt ajatuksia antamaan. Ihanteellisessa tilanteessa kuulisin myös lukijoilta mietteitä. On myös erittäin sallittua olla yhteydessä vaikkapa sähköpostitse, mikäli jokin asia jää mietityttämään tai haluaa keskustella asiasta yksityisemmin. Ajatuksien vaihtaminen on aina hedelmällistä. Toisinaan se tahdotaan tehdä muiden silmien ulottuvilta, mutta toisinaan se voi osallistaa myös lisää ihmisiä keskustelemaan aiheesta. Erilaisten aiheiden kanssa erilainen tapa vaihtaa ajatuksia on myös luonnollista. Herääkö tästä ajatuksia? Onko vuorovaikutus tällaisessa ympäristössä luonnollista?

Asioita pohtien ja mielipiteitä kaipaillen.

-H