Oikeesti aikuiset

Inhottaa. Aikuiset ihmiset.

Minkä vuoksi ihmiset eivät osaa käyttäytyä? Miksi pitää puhua pahaa? Kehuminen. Positiivinen palaute. Suomalaiselle ihmiselle ja meidän kulttuurillemme outoa. Täysin vieras käsite. Ei osata. Olen viettänyt aikaa ulkomailla asuen ja paljon matkustellen, joten voisin sanoa, että vertailukohdetta löytyy. Small talk, vieras käsite myös. Mikäli tuntematon ihminen alkaa puhua sinulle, käy mielessä väistämättäkin, että toisella on taka-ajatuksia. Miksi? Koska Suomessa ei olla ystävällisiä muuten vaan. Taaskin, miksi? Ajatellaan, että on joku pervo tai muuten pilkataan jos tahdotaan puhua. Kuitenkin, jos positiivista palautetta tai kommenttia saa tuntemattomalta ihmiseltä, niin hyvä mielihän siitä tulee. Eikö? Olisiko kiva saada vähän enemmänkin? Itse ainakin adoptoin sen käytöksen ulkomailta. Uskokaa tai älkää, mutta mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän se tuntuu omalta. Mitä enemmän se tuntuu omalta, sitä enemmän sitä käyttää. Mitä enemmän sitä käyttää, sitä enemmän hyvää mieltä jakaa ihmisille. Ihanaa! Vai onko? Kuitenkin on taka-ajatuksia. Taas ollaan perisuomalaisessa käsityksessä. 

Nyt vähän ajauduin raiteilta. Tarkoitukseni oli puhua siitä, kun puhutaan pahaa selän takana. Työssäni kohtaan sitä paljon. Sitä kuulee työkavereilta, mutta myös työn mukana muuten. Ohimennen kuulen, kun puhutaan, että joku teki taas sitä, eikä ikinä osaa tehdä mitään oikein. Siinä vaiheessa mieleni tekisi osallistua keskusteluun ja kysyä ovatko he kenties kertoneet, mikä on heidän mielestään oikea tapa ehdä kyseinen asia. Vastaus olisi todennäköisesti ei. Olen kuitenkin hiljaa, sillä ei ole paikkani tai aikani heidän keskusteluun puuttua.

Olen huomannut, että meillä on usein tapana vähätellä ja puhua selän takana toisen tavoista toimia, sen sijaan, että kerrottaisiin ja neuvottaisiin toista toimimaan oikein. Onko kuitenkaan aina oikeaa tapaa tehdä asiat? Joskus on, mutta useimmiten saman lopputuloksen voi saavuttaa monella eri tavalla. Tavoista voidaan sitten toki kiistellä. Useimmiten niissäkään ei mitään väärää ole.

Minkä vuoksi ihmiset sitten puhuvat pahaa toisistaan? Jotta tuntisivat itsensä paremmiksi? On toki tapoja, jotka eivät ole suotavia. Nyt varsinkin puhun omasta työpaikastani. Itse yritän, enkä väitä täydellinen olevani, herätellä muita ajattelemaan omia toimintatapojaan. Joku on saattanut toimia tietyllä tavalla vuosia, joten ei ehkä ymmärrä, että nykypäivänä tai siinä tilanteessa se ei ole sovelias tapa. Mutta sitten on niitä ihmisiä, jotka toimivat omasta mielestään aina täydellisesti ja heille jostain huomauttaessaan saa sellaisen paskamyrskyn niskaan, ettei toista kertaa tahdo asialle mitään tehdä. Tämä on sääli. Säälin sitä ihmistä, joka ei voi ymmärtää itsessään olevan myös pieniä vikoja. Kaikissa meissä niitä on. Säälin myös ihmistä, joka joutuu tämän paskamyrskyn kohteeksi. Mielestäni tässä on kuitenkin se perimmäinen syy sille pahan puhumiselle. Ei tahdota saada sitä paskamyrskyä niskaan uudestaan, jolloin kierre on välttämätön. Ainainen oravanpyörä.

En vain voi käsittää. On vaikeaa ymmärtää, että aikuiset ihmiset käyttäytyvät näin. En ymmärrä, että minua suuremman tittelin omaava ei voi osata ottaa palautetta minulta. Pitäisi voida. Miten he voivat kehittyä työssään jos palautetta saadessaan, eivät osaa siihen suhtautua. Saadaan vittuilua. Tämäkään ei tietenkään tule suoraan päin näköä, vaan voi olla havaittavista rivien välistä. Taas mietin, miksi? Kaikilla ei toki ole kykyä sitä rakentavaa palautetta vastaanottaa, mutta siinäkin voi harjoittaa itseään. Tekemässäni työssä saan sitä päivittäin. Voisin kuvitella, että jos en sitä taitoa osaisi, olisi elämä erittäin negatiivista ja hankalaa. Käyrä olisi korkealla koko ajan töissä ollessani. En väitä, ettei minullakin siinä kehittymisen varaa olisi. Kyllä on. Sitä en kiistä. Eri asia on kuitenkin, jos siihen ei koskaan osaa suhtautua millään tavalla, vaan sen sijaan nostaa itsensä jalustalle, koska itse tekee kaiken aina oikein. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. 

Koitetaan elää sovussa ja käyttäydytään kuin aikuiset ihmiset, joita olemme. Kaikki me opimme päivittäin aina uutta. Asioita itsestämme, työhömme liittyvää tai jotain muuta. Uuden oppimiselta ei voi välttyä. Tehdään siitä kuitenkin helpompaa suhtautumalla lempeämmin toisiimme ja arvostamalla toisiamme.

Pohjimmaisena ajatuksena, olemme kuitenkin kaikki aikuisia. Käyttäydytään siis sen mukaisesti.

-H