Optimisti vai pessimisti?

Kumpi sinä olet? Vaikuttaako asia siihen kummin suhtaudut? Onko ympäristöllä ja ihmisillä siihen vaikutusta?

Itse olen pohjimmiltani optimisti. Näin ainakin haluan ajatella. Suhtaudun asioihin yleisesti ottaen positiivisesti ja yritän aina etsiä asioista positiivista puolta. Saankin kollegoiltani usein palautetta omasta positiivisesta asenteesta. Olen myös kuullut, kuinka kollegani tahtoisi nauhoittaa nauruani, kun siitä tulee aina niin hyvälle mielelle. Ajaudun kuitenkin hieman sivuraiteille nyt. Tarkoitukseni ei ollut puhua tästä. Palatakseni takaisin aiheeseen. Myönnän kuitenkin joidenkin asioiden suhteen olevani pessimisti. Olenkin pohtinut tätä useasti. Mistä moinen johtuu? Siihen lopputulemaan olen tullut, että alla on jossakin määrin negatiivinen kokemus ennestään. Ainakin omalla kohdallani.

Otetaan vaikka esimerkiksi ennalta sovittu lääkärin vastaanottoaika. Sen ajallaan toteutumiseen saati etuajassa olemiseen suhtaudun hyvinkin varauksellisesti, pessimistisesti. Muutama harva kerta on käynyt niin, että lääkäri on kutsunut minut etuajassa vastaanotolleen. Yleisemmin kuitenkin myöhässä. On se sitten viisi minuuttia tai puoli tuntia. Nyt haluan kuitenkin selventää, että en tässä ketään syytä. Tiedän ja tiedostan heillä olevan paljon töitä, jonka vuoksi ymmärrän hyvin tilanteen. Tilanteet voivat myös muuttua ja jotain kiireellisempää saattaa ilmaantua, jolloin minun vastaanottoaikani siirtyy. Tosin mielestäni odotukseni ajallaan tapahtuvasta vastaanotosta ei ole liikaa, maksanhan kuitenkin palvelusta. Tässäkin huomaan asenteeni johtuvan aiemmista negatiivisista kokemuksista. Miksi olettaisin pääseväni omalla ajallani vastaanotolle, kun ne järjestäen aiemmin ovat olleet myöhässä? Negativiinen kokemus painaa vaakakupissa enemmän kuin positiivinen. Onhan niitä hyviäkin kuitenkin ollut.

Koen olevani onnekas, sillä pohjimmiltani olen optimisti. Miksi näin? Jotenkin ajatus siitä, että katsoisin pessimistisesti asioita, tuntuu kovin raskaalta. Voiko asioista löytää positiivista puolta, jos perusasenne on negatiivissävytteinen? Sanonta ”pessimisti ei koskaan pety” pitää varmasti paikkansa monessa asiassa. Yllä olevaan esimerkkiinkin se pätee. Jos oletan lääkärin ottavan minut vastaan myöhässä, on ajallaan tai etukäteen vastaanotolle pääseminen positiivinen yllätys. Miksi ei kuitenkaan voisi yrittää ajatella optimistisesti?

Varmastikin tämä on myös asia, joka tulee lapsena omaksuttua vanhemmilta ja muulta lähipiiriltä. Myös kokemukset vaikuttavat suhtautumistapaan. Voiko ajattelumallia yrittää sitten muokata? Itse en näe syytä, miksi ei voisi. Aivomme ovat erittäin muovautuva ja mukautuva elin.  Nykyään itse lääkärin vastaanotolle mennessäni pyrin ajattelemaan optimistisesti. Helposti se kuitenkin kääntyy päinvastaiseksi. Kellon lyödessä vastaanottoajan verran, päähäni pulpahtaa ajatus siitä, kuinka se ei taaskaan mennyt oikein. Tämä vaatii työstämistä ja sitä olen valmis tekemään.

Optimistinen ajattelutapa on kuitenkin minussa vahvana. Asioiden mennessä pieleen tavalla tai toisella, pyrin aina löytämään edes jonkin positiivisen asian. Olen sitä mieltä, että kaikesta voi löytää jotain positiivista. Vaikka elämä kuinka potkisi päähän, eikä sillä hetkellä positiivista asiaa edes kaivamalla saa kaivettua, varmasti jotain kuitenkin löytyy. Jos sitä ei heti huomaa, niin ehkä sitten seuraavana päivänä. Ehkäpä joku ulkopuolinen huomaa sen paremmin.

Koen optimistisen asenteen tuovan myös jokapäiväiseen elämääni iloa. Jo ajatus siitä, että katsotaan hieman vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa, tuntuu paljon kevyemmältä ja ihanammalta. Kuten aiemmin mainittu, muovaudumme me elämämme aikana ja jotkin asiat ovat syvempään juurtuneita ja iskostuneempia kuin toiset. Olemme kaikki yksilöitä. Onkin meistä itsestämme kiinni, kuinka tahdomme nähdä maailman. Oletko tietoisesti ajatellut millaisen mallin tahdot luoda omille lapsillesi tai lähipiirin pienokaisille?

Asiat voidaan nähdä monesta vinkkelistä, eikä yksi tapa ole oikeampi kuin toinen. Se, että joku kokee jonkin enemmän omakseen on sitten toinen asia. Yleisellä tasolla ei kuitenkaan voida sanoa toisen toimintatavan olevan enemmän oikea. Niitä voidaan toki tarkastella ja mitata, sekä tuloksia analysoida. Ei kuitenkaan mielestäni ole tarkoituksenmukaista lähteä syyttelemään puolin tai toisin. Jokaiselle muovautuu oma tapa tehdä ja toimia. Se, minkä kokee omakseen on juuri se oikea tapa.

Olet pessimisti tai optimisti. Tai ehkä jotain siltä väliltä. Ole rohkeasti oma itsesi. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

-H