Vanhuus. Nuoruus. Ikä. Elämä. Valinnat.

Olen tässä viime aikoina alkanut pohtia omaa ikääni. 25-vuotiaana, olen elänyt jo neljännes vuosisadan verran. Aika paljon. Tai aika vähän. Riippuu paljolti siitä, kuka sitä katsastelee. Itseäni ei ne numerot niinkään häiritse, vaan enemmän se, mitä olen tähän mennessä elämältäni saavuttanut. 

Minulla on ystävissäni erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole omaa ikääni. Vertaaminen on tyhmää. Kuitenkin sitä itse harrastan, ja varmasti moni muukin tekee niin. Heidän elämää omaani verratessa, tuntuu siltä, että olen vain junnannut paikallani monta vuotta. En tiedä. Ehkä kyseessä on vain jonkin sortin ikäkriisi.

Olen siis 25-vuotias. Tähän mennessä olen suorittanut peruskoulun ja lukion. Lukioon meni 4,5 vuotta, koska vietin vuoden ulkomailla vaihdossa. Puolikas tuli sitten siksi, että tahdoin kirjoittaa monta ainetta. Sen jälkeen olin puoli vuotta töissä, kunnes pääsin ammattikorkeakouluun. Siellä olen opiskellut nyt kolme vuotta ja tällä hetkellä vietän välivuotta tahtomattani. Sain kuitenkin töitä. Syksyllä olisi tarkoitus jatkaa koulua ja toiveissa olisi valmistua ensi keväänä. Parisuhdepuolella olen yhden lyhyen ja toisen pitkän suhteen jättänyt taakseni. Tällä hetkellä on menossa toinen pitkä suhteeni, avoliitossa asustaen. 

Minulla on monta sisarusta. Nuorimmainen meistä täyttää vuoden päästä 18. Tänä syksynä myös hän lähtee vaihtoon. Ehkä tämän vuoksi minulla pukkaa kriisiä. Mitä olen elämässäni tähän mennessä saavuttanut? Olen lukion suorittanut, vaihdossa ollut ja korkeakoulu kesken. Olen siis 25-vuotias, ilman ammattia, mutta työssä käyvä nainen. Olen hyvässä parisuhteessa, mutta kaipaisin jotain lisää. Tahtoisin sen ammatin. Tahtoisin myös perheen. Kuitenkaan se ei ehkä tähän tilanteeseen olisi ideaali. Koska se sitten on? Siihen ei varmasti oikeaa vastausta ole.

Minulla on ystävä joka on mennyt naimisiin 6 vuotta sitten ja heillä on kaksi poikaa. He päättivät, että vaikka ystäväni opiskelee, perheen perustaminen on vaihtoehto. Niin he myös tekivät. Ihailen moista päättävyyttä. Toinen ystävistäni on kaksi vuotta sitten aloittanut ammattikorkeakouluopinnot ja on valmistumassa kolmen vuoden päästä. Hän on kuitenkin minua monta vuotta nuorempi. Itse en hänen ikäisenä ollut vielä tuossa vaiheessa elämässäni.

Elämiä on erilaisia. Silti me vertaamme niitä keskenämme. On vaikeaa olla vertaamatta. Olen kuitenkin onnellinen. Ehkä olen vanha, ehkä en. Tässä pisteessä olen nyt ja siitä voi mennä vain eteenpäin. Taaksepäin ei ole mahdollisuutta mennä. Tuskin kuitenkaan tahtoisin vaikka voisin. 

Elämä vie sinne, minne se tahtoo. Suunnitelmallisuudesta viis.

Kaikilla meillä on oma elämä elettävänä. Tehdään siis se.

-H