Armoa itselle

Lepoa. Pelkkää olemista.

Niitä olen viime aikoina tarvinnut enenevissä määrin. Jokin aika sitten puhuin väsymyksestä ja siitä, että on syytä antaa itselle lupa levätä. Tein sen juuri itse. Annoin itselleni luvan levätä. Annoin armoa. Se kannatti.

Itselläni on töissä tällä hetkellä menossa kiireinen aika. On paljon tekemistä ja paljon sellaista, joka vaatii runsaasti ajattelua. Tämän kaiken keskellä koin, että nyt kirjoittamisesta on syytä pitää taukoa. Se kuitenkin aiheutti itselleni huonon omantunnon. Koin kuitenkin, että nyt se oli tehtävä. Mitä pidempi aika edellisestä postauksesta kului, sitä helpompi oli antaa itselle armon aikaa vielä yksi päivä. Nyt koen, että pystyn paremmin jatkamaan tätäkin.

Ei se ole helppoa. Syyllisyyden tunteminen tällaisestakin asiasta, jota teen lähinnä itseäni varten. On hienoa, että siellä toisella puolella on teitä, jotka kirjoituksiani kuitenkin odottavat. Lähtökohtaisesti, koen kuitenkin oman jaksamiseni olevan prioriteettina. Teitä kuitenkin ajattelin joka päivä.

Nyt se oli kaksi viikkoa, jonka tarvitsin. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos sinulle kärsivällisyydestä. Ymmärrän kuitenkin, mikäli ajattelet toisin nyt. Ihminen minäkin vain olen ja toisinaan tarvitaan aikaa omalle itselle.

Tästä mennään eteenpäin uudella puhdilla. Armoa pitää antaa itselle.

-H

Puheenaiheet Oma elämä

Meidän ilta

Viiniä. Juustoja. Patonkia.

Erittäin hyvät ainekset onnistuneelle tyttöjen illalle. Niinhän se myös meni. Olipa kiva pitkästä aikaa!

Avomieheni lähti viikoksi muualle, joten päätin kysyä ystävääni luokseni iltaa istumaan. Hetki oli vierähtänyt edellisestä kerrasta, joten oli erittäin kivaa päästä nauttimaan hyvästä seurasta, juomasta ja syömisistä. Iltaan mahtui paljon naurua, mutta myös totisempia hetkiä. Itkuja ei tällä kertaa tullut.

Myöhään meni jollain mittapuulla, mutta aamuyöhön asti ei kuitenkaan tullut valvottua. Puhuimme asioista laidasta laitaan ja pääsimme rentoutumaan. Toisinaan kaipaa näitä hetkiä ja tarvitseekin niitä. Onkin enemmän kuin suotavaa, että nautimme ystäviemme seurasta vaikka olemmekin parisuhteessa. Ystäväsuhteiden ja parisuhteen ylläpitäminen on yhtä tärkeää.

Ystävät ovat niitä ihmisiä, jotka kulkevat rinnallamme niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka kuinka elämä heittelisi, ystävät pysyvät. Ystävien lisäksi meillä on tuttuja, kavereita, kollegoja, jne., mutta heitä ei niin syvällisesti välttämättä tunneta. Saattaa toki olla, että joskus on ollut jonkun kanssa ystävä, mutta elämä on vienyt eri suuntiin ja nyttemmin moikkaillaan sen kummemmin kuulumisia päivittelemättä. Ystävät ovat meidän valitsemamme perhe.

Itselläni ystävät ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Olenkin sitä mieltä, ettei se määrä niinkään vaan se laatu. On hienoa tietää, että ystäväni ovat luotettavia. Pystymme käsittelemään niitä arkaluontoisempiakin asioita. Mikään asia ei myöskään ole liian nolo käsiteltäväksi. Tunteiden kirjo on koettu laidasta laitaan.

Hyvän ystävän tunnistaa myös siitä, että vaikka ei näkemisestä olisikin kulunut pidempi aika se ei haittaa. Siitä jatketaan, mihin viimeksi jäätiin. Kuin olisimme olleet erossa vain päivän.

Vaalikaa ystävyyssuhteitanne. Niitä ei voi korvata millään.

-H

Suhteet Oma elämä