Armoa itselle
Lepoa. Pelkkää olemista.
Niitä olen viime aikoina tarvinnut enenevissä määrin. Jokin aika sitten puhuin väsymyksestä ja siitä, että on syytä antaa itselle lupa levätä. Tein sen juuri itse. Annoin itselleni luvan levätä. Annoin armoa. Se kannatti.
Itselläni on töissä tällä hetkellä menossa kiireinen aika. On paljon tekemistä ja paljon sellaista, joka vaatii runsaasti ajattelua. Tämän kaiken keskellä koin, että nyt kirjoittamisesta on syytä pitää taukoa. Se kuitenkin aiheutti itselleni huonon omantunnon. Koin kuitenkin, että nyt se oli tehtävä. Mitä pidempi aika edellisestä postauksesta kului, sitä helpompi oli antaa itselle armon aikaa vielä yksi päivä. Nyt koen, että pystyn paremmin jatkamaan tätäkin.
Ei se ole helppoa. Syyllisyyden tunteminen tällaisestakin asiasta, jota teen lähinnä itseäni varten. On hienoa, että siellä toisella puolella on teitä, jotka kirjoituksiani kuitenkin odottavat. Lähtökohtaisesti, koen kuitenkin oman jaksamiseni olevan prioriteettina. Teitä kuitenkin ajattelin joka päivä.
Nyt se oli kaksi viikkoa, jonka tarvitsin. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos sinulle kärsivällisyydestä. Ymmärrän kuitenkin, mikäli ajattelet toisin nyt. Ihminen minäkin vain olen ja toisinaan tarvitaan aikaa omalle itselle.
Tästä mennään eteenpäin uudella puhdilla. Armoa pitää antaa itselle.
-H