Voihan mekko!

Pitkä mekko. Lyhyt mekko. Keskipitkä mekko. Mekko.

Viime postauksessani kerroin olevani menossa häihin. Häät ovat hieman alle kuukauden päästä. Minulla ei ole sinne mekkoa.

Mekon etsiminen on erittäin turhauttavaa. Näillä helteillä ei ole kauheasti kiinnostanut lähteä kaupoille pyörimään. Pelkkä ajatuskin sovituskopissa uudelleen ja uudelleen sovittamisesta ahdistaa. Vaihtoehdoksi jää siis nettishoppailu. Voihan räkä. Se on niin jotain muuta, kun oma juttuni.

Urheiluasuissa voin harrastaa nettiostostelua, mutta jotenkin ajatus oikean mekon löytymisestä kuvia katselemalla ei vain tunnu oikealta. Ei pääse hypistelemään ja oikeasti katselemaan. Kuvissa, joissa mekkoa esitellään, sitä kantaa kauniisti 190 cm pitkä, hoikka ja erittäin kaunis nuori nainen. Näin kärjistetysti. Sitten, kun johonkin mekkoon vähän ihastuu ja alkaa tarkemmin syynäämään, huomaakin ettei mekosta ole kokoja. Tai jos kokoja löytyy, on siinä jotain muuta vialla. Jos kuitenkin onni lykästää ja mekko on kaikin puolin hyvä ja kokokin löytyy, todellisuus iskee vasten kasvoja sitä kokeiltaessa. Peruspulliaisen päällä mekko on mitättömän näköinen. Muodoton teltta. Vaihtoehtoisesti makkarankuori.

Olen nyt syynännyt monta eri verkkokauppaa mekkojen suhteen. Varteenotettavia vaihtoehtoja on kuitenkin löytynyt. Niitä on kuitenkin ehkä liikaa. Valinnan vaikeus iskee. Kysyessäni avomieheltä mielipidettä, en sitä yleensä saa. Vain jos ajatus jostain mekosta minun päälläni on erittäin epäsopiva, saatan saada kommentin tästä. Positiivista kommentointia onkin sitten turha odottaa. 

Asiasta ei yhtään helpomppa tee se, että avomieheni tulee toimimaan best manina kyseisissä häissä. On siis oltava edustava senkin puolesta. Olisi hienoa, jos joku voisi vaan tuoda minulle täydellisen mekon ja se olisi siinä. Valitettavasti todellisuus ei ole niin helppoa. Jatkan siis mekon metsästämistä ja toivon sen oikean osuvan kohdalleni. 

Metsästysonnea minulle.

-H