Voihan väsymys
Uni. Nukkuminen. Väsymys.
Voi kunpa päivässä olisi enemmän tunteja. Nukkuisin mielelläni yli 10 tunnin yöunet joka yö. Miksi sitten en nuku? Työstäni johtuen, se ei aina ole mahdollista. Jos minulla on yhtenä päivänä iltavuoro ja seuraavana aamuvuoro, on vain sula mahdottomuus nukkua niin paljon. Ensinnäkään tunteja ei jää edes niin paljon siihen työpäivien väliin ja toisekseen, iltavuorosta kotiin tullessa, ei vielä ole täysin rauhoittunut työstä. Uni ei edes tulisi vaikka yrittäisi. Käy kierroksilla.
Olen tehnyt paljon töitä viime vuosina sen eteen, että osaisin mennä nukkumaan silloin, kun väsyttää. Tällä tarkoitan sitä, etten valvoisi suotta, jos uni tekee tuloaan. Omasta mielestä olen kuitenkin melkein 100 % tämän mallin jo omaksunut. Toki joskus käy niin ettei se toteudu. Seuraavana aamuna kaduttaa. Miksi siis täytyisi valvoa? En tiedä.
Kumppanini ei voi mennä nukkumaan ennen klo 23, sillä se olisi liian aikaisin hänen mielestään. Kuitenkin talviolympialaisten aikaan, hän meni jo klo 21 jälkeen, jotta jaksoi yöllä herätä katsomaan kisoja. En ymmärrä. Omaan päähäni tämä ajatustapa ei vain mahdu. Normaalina arkena hän ei voi mennä nukkumaan, vaikka pystyyn nukahtaisi, ennen klo 23, sillä se on aikaisin. Päivisin väsyttää, kun on valvonut ja nukutaan päiväunet. Sitten ihmetellään, kun illalla ei uni tule. Kierre on valmis. Miksi?
Minusta edellä mainittu on vain hölmöä. Miksi suotta kiusata itseään? Aamulla kaduttaa. Niin häntäkin. Viime yönä hän nukkui neljä tuntia. Aikuinen ihminen voi tehdä mitä lystää, turhaan minä siitä hänelle naputan. Hän kuitenkin kerta toisensa jälkeen toteaa, että olin asiasta oikeassa. Olisi kannattanut mennä nukkumaan kaksi tuntia aiemmin. Yleensä hän ei ole edes tehnyt valvotulla ajalla mitään erityistä. Katsoi ehkä elokuvan. Sen olisi voinut katsoa joku toinenkin päivä. Silti tästä ei opita. Ei anneta itselle lupaa mennä aikaisin nukkumaan.
Itse nykyisen ajatusmallin omatessa, on vain tyytyväinen, että osaa antaa itselleen luvan mennä sänkyyn. Tosin, useinkaan en sinne nukkumaan mene, vaan käperryn sohvalle avomieheni viereen ja nukun siinä, kunnes hän päättää siirtyä makuuhuoneeseen nukkumaan. Tämä onkin seuraava projektini. Sinne makuuhuoneeseen pitäisi mennä heti, sillä unen laatu kärsii. Sen huomaa heti seuraavana aamuna. Nukun levottomasti sohvalla, eikä siinä myöskään ole yhtä hyvä nukkua kuin pehmeässä sängyssä. Vaikka tuntimäärältä pääsisinkin sinne kymmeneen, ei se sitä vastaa, sillä levottomasti nukuttu yö väsyttää enemmän, kuin levollisesti nukuttu kuusi tuntia. Ainakin tämä pätee omalla kohdallani. Aamulla on aivan erilainen olo, jos siellä sängyssä on sen kymmenne tuntia nukkunut. Levollinen ja rentoutunut.
Nukkuminen on tärkeä osa itsestään huolta pitämistä ja hyvinvointia. Jos uni jää yö toisensa jälkeen vähille, alkaa se näkymään joka päiväisessä elämässä. Pinnaa kiristää ja syö miten sattuu. On siis tärkeää, että nukkuu tarpeeksi. Ei auta, että tankkaa unta vapaapäivinä. Tärkeää olisi, että unta tulisi tasaisesti ja saman verran yöstä toiseen. Toki poikkeus öitä aina on. Kukaan ei ole tässäkään täydellinen.
Pitäkää siis itsestänne huolta ja nukkukaa tarpeeksi. Älkää valvoko vain valvomisen ilosta jos uni painaa silmiä. Menkää nukkumaan ja nauttikaa siitä. Uni on tärkeää. Nukkuminen on.
Ajattelin tästä itse siirtyä untenmaille.
-H