Kuinka käytimme kaikki rahamme velkoihin asti?

Rahat tuli, rahat meni. Tuttu case valitettavan monelle pienituloiselle. Mutta mitäs sitten kun kyseessä onkin keskituloinen pariskunta? Hävettää myöntää, mutta olimme tässä tilanteessa valitettavan usein ihan omasta tahdostamme. Siis omaa tyhmyyttämme.

Usein sanotan, ettei rahalla voi ostaa onnea. Jos onnea etsii materiasta, onnea riittää vuoden jokaiselle päivälle. Tyhmää toki, mutta onko sellaista ihmistä todella olemassa, joka ei olisi koskaan iloinnut rahalla ostettavista tavaroista edes jonkun verran? Meidän kohdalla onnen tavoittelu oli hiukan enemmän kuin muutama hassu ja harkittu tavara siellä täällä. Ostimme käytännössä kaiken, minkä vain halusimme, pitäen kuitenkin jonkunlaisen järjen päässä.

Kuinka kerrytimme lähes 10000 euron velat?

Arvioisin, että kävimme ns. pohjalla viime vuonna, kun luottokorttiemme ja kulutusluottojemme velat olivat yhteensä n. kymppitonnin luokkaa. Kortit olivat täynnä matkojen hotelli-, lento- ja käyttömaksuista. Kulutusluotolla tuli ostettua pääosin elektroniikkaa. Käteistä törsättiin vaatteisiin, tavaroihin, asusteisiin, kosmetiikkaan, tavaroihin. Kaiken oli oltava merkkiä. Palaan myöhemmin vielä erikseen ja syvällisemmin merkkitavaroiden viehätykseen, sekä kulutusluottojen kierteeseen.

Kaiken kuluttamisen keskellä huolehdimme kuitenkin, ettei yksikään lasku jäänyt maksamatta. Kulutimme aina sillä periaatteella, että tärkeimmät ja välttämättömät maksetaan ensin. Meidän kohdalla voi hyvinkin puhua hyvätuloisen ylivelkaantumisesta ja velkakierteestä. Jollain tavalla sitä onnistui uskottelemaan itselleen asioiden olevan hyvin, kerta laskut saadaan maksettua, vaikka ongelma oli ilmiselvä. Materia-addiktio puolestan kumosi kaikki ”ryhdistäydytään ja säästetään sitten ensi kuussa”-puheet. Yritimme lopettaa kuluttamisen monta kertaa, mutta jokaisella kerralla löytyi joku syy jatkaa ostamista, kunnes todellisuus vei maton alta.

photo-1494797710133-75ad43b1cd95.jpg

Kuinka pääsimme velkakierteestä ja maksoimme lähes kaikki velkamme pois?

Ennen kuin kerron mitä tarkallen ottaen teimme, meidän on käsiteltävä syytä. Mikä sai meidät lopettamaan kuluttamisen? On vikeaa nimetä yhtä tai edes muutama syytä, mutta kaikki lähtee lopulta itsetunnosta ja ymmärryksestä. Haimme onnea materian kautta, koska emme totta puhuen tienneet paremmasta. Ostamalla uusimman kalliin puhelimen tai merkkilaukun on helppoa luoda itselleen ja muille kuvaa paremmasta elämästä. Kun omaa arvoa ei mittaa enää päälläolevien vatteiden hintalapuilla, paremmilla somekuvilla tai kahdehdittavimmilla kokemuksilla, ei kiinnosta kuluttaa samalla tavalla. 

Aloitettuamme elämämme käytännössä puhtalta pöydältä, päätimme ryhtyä siivoamaan kulutuksemme aiheuttamia sotkuja. Käytimme alkuun velkaneuvonnassakin suositeltua lumipallometodia, eli maksoimme pieniä, lyhyitä velkoja kokonaan nopeasti pois. Jäljelle jäävät suuremmat velat yhdistimme halvimmalla kulutusluotolla yhdeksi isoksi lainaksi. Valitsimme kulutusluoton koska emme saaneet yhdestäkään pankista halvemmalla korolla lainaa, emmekä voineet pyytää tilanteessamme takaajia lainaamme. Kukaan ei ulkopuolelta tiennyt, että koko idyllinen ulkokuoremme roikkuu kulutusluottojen varassa ja aioimme myös pitää rahahuolemme omana tietonamme.

Maksoimme kulutuosluottoa pois kuukausittain ja lyhensimme ekstraa veronpalautuksilla. Otimme molemmat vapaaehtoisen luottokiellon, jotta emme saisi enää ostettua edes laskulla. Veloistamme on jäljellä enä hiukan luottokorttivelkaa, jota lyhennämme vielä muutaman kuukauden.

Mitä tekisimme toisin jälkeenpäin katsottuna?

Ihan ensimmäisenä tutkisin syytä maaniseen kuluttamiseen jo aikaisemmin. Ei ole tervettä elää veloiksi, saatika etsiä onnea tavarasta. Hullua, mutta molemmat tuntuivat hyviltä ja oikeutetuilta valinnoilta silloin. Olisin myös mielelläni katkaissut oikeuteni osamaksuihin ja laskuihin jo aikaisemmin, sillä näistä muodostuivat suurimmat talouttamme rasittavat riesat. Kolmantena ja tärkeimpänä olisin pitänyt säästötilillä vähintään yhden kuukauden menojen kokoista puskuria pahan päivän varalle, jotta ei olisi tarvinnut turvautua laskuihin ja osareihin. Tärkeimpänä kuitenkin hälyttävään ostokäyttäytymiseen herääminen aiemmin.

Emme varsinaisesti kadu taloudellisia mokiamme. Olemme oppineet matkan varrella paljon itsestämme, kuluttamisesta ja ympäristön, sekä markkinoinnin vaikutuksesta ostokäyttäytymiseen. Näitä oppeja ja matkaamme vielä parempaan ja turvatumpaan talouteen jaamme nyt teidänkin kanssanne. Ymmärrämme varsin hyvin sen, että tarinamme on vielä sieltä hyvästä päästä, eivätkä monet ole niin hyvässä asemassa velkakierteensä kanssa kuin me aikanaan olimme.

Jos voisin antaa yhden neuvon velkojen ja ostamisen kanssa kamppailevalle henkilölle, niin se olisi tämä: jos et pysty katkaisemaan kierrettäsi itse, niin tee se jonkun muun kautta. Hanki vapaaehtoinen luottokielto tai hakeudu velkaneuvontaan.

P.S. Jos haluatte kuulla lisää tetystä aiheesta, kertokaa rohkeasti! Jaamme mielellämme tarkkaakin nimetöntä lisätietoa, josta meitä ei kuitenkaan tunnisteta.

 

– Säästäjä

 

Kommentit (2)
  1. Tuleejamenee
    24.12.2018, 05:35

    Mä mietin aina kuluttaessa ajatuksella:”kauan mulla menee että saan tämän säästettyä kasaan”? Ts ostan kun ko raha on säästettynä. Sitten kun se on, iskee yleensä piheys. En haluakaan lähteä 5000€ lomamatkalle. Haluan mieluiten sijoittaa rahan osakkeisiin tms.
    Lisäisin vielä että säästötilillä tulisi useiden ohjeiden mukaan olla 3 kk menojen verran rahaa, enemmän kai jos on lapsia.

    1. Tällaista ajattelin itsekin 🙂 Minulle on jaettu kuluttajan kortti, eikä rahasta luopuminen tee millään tasolla tiukkaa, joten omalle kohdalleni pieni piheys ei olisi haitaksi.

      Uskoisin, että tuo hätävarapuskurin määrä on aika yksilöllistä. Olemme molemmat liitossa/kassassa, joten 1-2kk on kaltaisillemme lapsettomille varmaankin ihan passeli summa. Toki, nälkähän kasvaa säästäessä 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *