Mitä opimme kulutusluotoista, osamaksuista ja laskuista?

Juliaihminen-blogin kirjoittaja Julia(kuten blogin nimi vinkkaakin :P), kertoi taannoin kirjoituksessaan, ettei koskisi vakuudettomaan luottoon pitkällä tikullakaan. Se on itse asiassa erinomainen neuvo ihmiselle kuin ihmiselle, oli rahavaikeuksissa tahi ei. On kuitenkin tiedostettava todellisuus ja se, että vakuudettomat kulutusluotot ovat harvoin sellaisen ihmisen kiikarissa, joka saisi halpaa lainaa yhtään mistään. Tai edes tarvitsisi lainaa johonkin järkevään. Siksi kulutusluotot, osamaksut ja mahdollisuus laskuun ovat suht huono homma.

Voisin ladella internetin jauhetuimpia mantroja, kuten ”jos sinulla ei ole rahaa kahteen sellaiseen, et voi ostaa yhtäkään” tai ”älä ota ikinäkoskaan lainaa, osta turhaan tai edes haaveile”, mutta olen ollut kulutusluottojen ja kavereiden toisella puolen niin monta kertaa, että tiedän miten ihminen toimii sillä hetkellä. Yksinkertaistettuna… järjettömästi.

Miksi otimme kulutuosluottoa?

Helppoa. Täysin välttämättömään, jopa turhaan paskaan. Kuten nimikin sen jo kertoo, kuluttamiseen. Ostimme 99% ajasta tavaraa, joka ei ole välttämätöntä tai edes kohenna elämänlaatuamme niin paljon, että siitä kehtaisi maksaa 8% korkoa. Mainittakoot, että tuo korko on vielä kohtuullisen pieni.

Kulutusluottokierteemme oli kolmen asian summa. 1. Emme olleet tottuneet säästämään, joten ei ollut varoja joista maksaa ”hupiostoja”. 2. Ahneuksissamme halusimme asiat heti, emmekä vasta sitten kun olimme säästäneet niihin. 3. Otimme lopulta liikaa osamaksuja, kulutusluottoja ja laskuja, emmekä kyenneet maksamaan kaikkia täysmääräisinä ajallaan.

Ja tässä tuleekin halvoiksi ja kuluttomaksi markkinoitujen lainojen/osareiden/kulutusluottojen rahasampo: voit siirtyä maksamaan pienempää summaa, mutta se korottaa korkoa. Otetaan esimerkiksi yksi suosituimmista osamaksutavoista verkkokaupoissa, Klarna. Klarna tarjoaa jopa 12 kuukauden korotonta osamaksua. Laskuun tulee pieni lisä, tyyliin muutama euro, mutta ei korkoa. Hyvä diili? Niin se onkin, kunnes et enää pysty maksamaan erää täysimääräisenä. Voit valita vaihtoehdon, jossa velka muutetaan Tili-sopimukseksi ja maksat pienimmillään vain 5 euroa, mutta todellinen vuosikorko onkin sitten jo 23%. Ja näin ahdingossa oleva kuluttaja on vielä suuremassa lirissä.

Älä jää osarikoukkuun, maksa ostoksesi heti

En pelleile kun sanon, että näihin luottohommeleihin jää koukkuun. Kun raha ei vaihda omistajaa heti, ostos on helpompi toteuttaa heti ja ahneus ottaa vallan. Etenkin laskujen kohdalla, joissa eräpäivä jätetään taktisesti pitkän matkan päähän. ”Maksa seuraavan kuun lopussa” tai ”maksa vasta 4kk päästä!” eivät ole suinkaan hyvää hyvyyttään meille kuluttajille tarjottuja palveluita, vaan nämä maksutavat on suunniteltu juuri sellaiselle kuluttajalle, joka on riittävän ahne halutakseen tavaran heti, mutta ei syystä tai toisesta voi tai halua maksaa sitä heti.

Myönnetään kuitenkin, että poikkeuksiakin on. Emme voi sivuuttaa myöskään sitä faktaa, että eri maksutavat, olivat ne sitten osamaksuja, laskuja tai kulutusluottoja, voivat pelastaa tiukassa paikassa. Jos talous on kunnossa, mutta jollekin asialle on akuutti tarve, järkevästi hyödynnetty osamaksu voi todella olla ihan ok valinta.

Kuinka ottaa luottoa fiksusti?

Tiedän, leikitään tulella. Mutta aikana, jolloin kulutusluottoja markkinoidaan ”mahdollisuuksina parempaan elämään” tai sloganeilla ”toteuta unelmasi”, tämä on kerrottava. Se, että kehotan olla ottamatta lainaa ollenkaan, menee täysin korvasta toiseen heiltä, jotka ovat armottomien luottojen kohderyhmää. Oikea vastaus tähän olisi tietenkin se, että säästäisi kärsivällisesti kunnes summa olisi kasassa, mutta tätähän ei nyt haettu. Sen sijaan muokkaan kysymystä hieman ja kerron, kuinka kulutusluottojen, osareiden ja laskujen kanssa voi välttää suurimmat mokat. Tähän on vain neljä sääntöä, jotka avaan vielä erikseen:

  1. Älä ikinä koske pikavippeihin. Pikavipit ovat suora tie taloudelliseen helvettiin (oikeasti)
  2. Etsi osamaksuun koroton vaihtoehto
  3. Älä ota liikaa luottoja/osareita kerralla
  4. Älä osta turhaa paskaa

photo-1525422901922-4f962e7ecfb8.jpg

1. Pikavipit, pysy erossa keinolla millä hyvänsä

Pikavipeillä on tietynlainen maine ihan syystä. Ensinnäkin, pikavipeissä on lähes poikkeusetta ihan posketon korko. Toiseksi, pikavippibisneksen tarkoitus on saada kuluttaja lopulta ottamaan lisää ja lisää lainaa erilaisten tarjousten, alhaisten aloitusmaksujen ja mainoskampanjoiden avulla. Pikavippien ottaminen on tehty hyvin helpoksi(pikavippiä saa hetkessä tekstarilla) ja riski jäädä vippikoukkuun on suuri. Korkojen ollessa jopa satoja prosentteja, ne ajavat sinut luultavasti vielä pahempaan tilanteeseen kuin vippiä ottaessa.

2. Etsi osamaksuun koroton vaihtoehto

Jos syystä tai toisesta päätät rahoittaa ostoksesi osamaksulla, pyri etsimään koroton vaihtoehto. Tätä tarjoaa mm. Klarna, jonka 3-12kk osamaksuajat ovat nollakorkoisia. Täysin kulutonta vaihtoehtoa tulet tuskin löytämään, ellei kyse ole operaattorin rahoituskampanjasta. Usein kaikissa osamaksuvaihtoehdoissa on aloitusmaksu ja ja tilinhoitopalkkio, eli kuukausittainen lisä ”lainan käsittelystä”. Nollakorkoinen osamaksurahoitus tulee useimmiten halvemmaksi kuin muut rahoitusvaihtoehdot, esim. luottokortit ja kulutusluotot.

3. Älä ota liikaa luottoja/osareita kerralla

Tästä puhutaan mielestäni liian vähän, mutta uskoisin sen olevan kaltaisilleni keskituloisille nuorille suuri ongelma. Otetaan kännykkä operaattorin rahoituksella, sitten jotain muuta, pari suurempaa verkkokauppaostosta osamaksulla, luottokortti tappiin ja lopputuloksena on pienistä puroista kasvanut joki, joka kuljettaa tehokkaasti ison siivun kuukausituloista velkojille. Pikkusummiin sokeutuu ja helposti saataviin osamaksuihin jää koukkuun. 

” Jos kuukausimaksuissa ei ole a) korkoa, b) saat ne maksettua ajallaan ja c) ne eivät rasita taloutta liikaa, niin kipinkapin eroon jokaisesta niin nopeasti kuin voit. Kun näitä ei saakkaan enää maksettua, riskinä on jäädä korkean koron loukkuun, jossa kuukausittain lyhennettävä summa kattaa käytännössä pelkän koron. ”

Toistan vielä itseäni sen verran, että kehotan vakavasti harkitsemaan minkäännäköisen lainan tai luoton tarvetta ennen sen ottamista. Jos ostoksensa kuitenkin päättää rahoittaa, kehotan valitsemaan kaikista pienimmän kuukausisumman, minkä vaan saa korottomasti. Velkaa voi aina lyhentää enemmän kuin lasku pyytää, mutta pienempään summaan siirtyessä korko nousee helposti yli 20%. Valitsemalla fiksusti, voit lyhentää osamaksua turvallisesti niinäkin kuukausina, kun matkanvarrelle ilmaantuu yllärimenoja.

4. Älä osta turhaa paskaa

Onnistuin kerryttämään itselleni kymppitonnin velat ostamalla turhaa paskaa. Se tavara ja rahan tuomat kokemukset olivat ihan mukavia sillä hetkellä kun ne osti, mutta niiden asioiden tuoma ilo ei valitettavasti säilynyt koko lainasumman maksun ajan. Ahneus on synneistä helpoin ja armoton isäntä. Mieti helvetin tarkkaan mitä olet ostamassa ja mistä varoista maksat lainaa seuraavien kuukausien ajan. Tiedän miltä tuntuu haluta jotain odottamaansa ja haaveilemaansa hetinyt, mutta usko kun sanon, ettei mikään tunnu niin hyvältä kuin pelkkien välttämättömien laskujen maksaminen ja kaiken sen ylimääräisen rahan näkeminen tilillä.

(BONUS) lisää saarnausta, hyvästä syystä

Kulutusvelkahelvetin kerran läpikäyneenä en voi suositella kenellekään. Jos sinulla on vähääkään taipumusta käyttää rahaa holtittomasti ja liikaa, antautua houkutukselle, kärsimättömyyteen, tuhlaamiseen ja toimimiseen hetken mielijohteesta, blokkaisin suosiolla selaimestani kaiken mahdollisen luottoon liittyvän. JA ottaisin vapaahtoisen luottokiellon. Sitä kuvittelee olevansa vastuullinen ja järjen päässä omaava henkilö, kunnes ymmärtää kuinka helposti rahaa ja luottoja oikeasti saa.

Säästäminen on joillekin perseestä, mutta velkakierre on kaikille perseyden huippu. Hyvää joulua ja uutta vuotta. Olkaa kiltisti ja pysykää poissa (raha)vaikeuksista!

– säästäjä

Puheenaiheet Raha Uutiset ja yhteiskunta

Materialismionnellisuus, esittäminen ja ”piirit”

Mikä saa ihmisen ostamaan 5000 euron laukun tai kellon? Tai vaikkapa järkyttävän hintaisen auton? Design? Laatu? Merkki? Kaikki edelliset?

Merkkivaatteet ja -asusteet viehättävät syystä. Design ja laatu, jos ne vaan kulkevat käsikädessä, ovat ihan hyviä syitä ostaa tiettyjä asioita, mutta ylikallis merkkituote on harvoin täysin hyvä ostos. Myytyäni kalleimmat arvotavarani huomasin, etten edes kaipaa merkkituotteitani isoine logoineen ja tunnistettavine materiaaleineen. Niillä tuntui olevan merkitystä vaan niille, jotka olivat vähintään yhtä tarkkoja ulkonäöstään, tai oikeastaan tiettyjen tavaroiden ylläpitämästä ”statuksesta”.

Miksi ostin vuodessa liki 8000 eurolla brändituotteita?

Pyörin porukassa, jossa harva oli niin vauras, että shoppailureissu Espalla onnistuisi tarkastamatta tilin katetta ensin. Silti piirin naiset esittelivät itsensä ensin ulkonäkönsä kautta. Paineet läpäistä ”päästä varpaisiin”-testi oli kova, vaikka en kilpaillutkaan suurimman osan kanssa. Emme olleet mitään telkkarin ileitä rouvapuolia supisemassa skumppabaarissa, vaan tuikitavallisia keskituloisia. Sairaanhoitajia, sosionomeja, kauppiaita ja konttorirottia. Meillä kaikilla oli kuitenkin shampanjaunelmat kuoharibudjetilla.

En usko, että kukaan ostaa merkkituotteita täysin ”näyttääkseen muille”. En tosin usko myöskään sitä, että kukaan ostaa merkkituotteita täysin itsensä vuoksi, ilman pienintäkään ajatusta merkkituotteen luomasta mielikuvasta. Tiedättehän, siitä mainosten luomasta mielikuvasta, jossa merkkituote on avain onnellisempaan, viehättävämpään ja jännittävämpään elämään.

Myönnän ihan rehellisesti, että janosin huomiota logoja vilisevillä vaatteillani ja asusteillani. Tuntui oudolla tavalla hyvältä laskea päivän asun hintalappu ja kantaa sitä ylpeänä skumppabaariin, jossa elin hetken mukaunelmaani. Kaikki muutkin tekivät niin. Se oli silloin ainoa tuntemani tapa päästä niihin piireihin, joilta janosin kaipaamaani arvostusta ja huomiota. Loppupeleissä mietin, että olikohan muulla kuin vaateillani merkitystä.

Jättäessämme epärealistisen elintasomme, jäivät myös ystävät. Voiko heitä nyt edes ystäviksi kutsua.

Tutustuessamme uusiin ihmisiin uuden työpaikkani kautta, tajusimme kuinka absurdia esittäminen on. Ketään eivät kiinnostaneet vaatteemme. Merkkituotteidemme hintaa suorastaan kammoksuttiin. Emme pelkästään tajunneet, että tuhlasimme kaikki rahamme ja kerrytimme velkaakin täysin naurettavista syistä, tämän lisäksi säästötilillemme ei ollut kertynyt rahaa moneen vuoteen. Olimme joutuneet ostamaan uuden pesukoneen osamaksulla, koska edellisen kuun ylimääräiset rahat käytettiin jo ensimmäisellä viikolla.

Ympärilläsi olevilla ihmisillä on suuri vaikutus mielipiteisiin ja tottumuksiin

Emme olisi koskaan tuhlanneet niin holtittomasti, jos olisimme tutustuneet ns. ”jalat maassa”-porukkaan aikaisemmin. Tiedän, on naurettavaa syyttää muita omasta tyhmyydestään, mutta kuunnelkaa minua hetki. Jos olisin ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka eivät laittaisi ollenkaan arvoa merkkituotteilleni, en luultavasti olisi ostanut suurinta osaa vaatteistani todistellakseni itseäni muille. Totta puhuen, en enää edes kaipaa suurinta osaa jäljellä olevista markkituotteistani, kun tavallisella valkoisella t-paidalla, farkuilla ja repulla pääsee juuri sinne, mihin olen matkalla.

Toinen näkökulma itseäsi ympöivistä ihmisistä kuuluu näin: jos suurin osa ympärillä olevistasi ihmisistä sijoittaisi mieluummin tuhat euroa, kuin käyttäisi sen materiaan, mitä itse tekisit? Kavereiden kulutustottumuksilla voi olla suuri vaikutus omiimmekin. Jos esimerkki on luokkaa ”tilin voi räjäyttää jo ekalla viikolla”, niin mitä luulet, houkuttelisiko se sinuakin?

Materialismionnellisuus vai materialismisurullisuus?

Käytän harvoin tätä sanaa, mutta minä todella vihaan koko ”materialismionnellisuus”-käsitettä. Materialismissa ei ole mitään hyvää, eikä tavaran tuoma onni kestä loputtomiin. Koko idea siitä, että onni lähtee tavaroista on vähintäänkin kyseenalainen. Puhun nyt ainoastaan omasta kokemuksestani, mutta tavaraa maanisesti haaliva ihminen ei ole täysin sinut itsensä ja elämänsä kanssa.

Elin aikoinaan materialismionnellisuuden kuplassa. Ulkoapäin näytin terveeltä, menestyvältä, onnelliselta ja elämäni kasassa pitävältä naiselta. Todellisuudessa olin hukassa. En viihtynyt sataprosenttisesti edes kotonani. Tunsin helpotusta vain kun näytin siltä, että olen okei. Ostin suruun, ostin iloon, ostin ahdistukseen ja ostin tylsyyteen. Nimenomaan tylsyyteen. En näin äkkiseltään muista yhtäkään ostoskertaa, jolloin olisin todella tarvinnut jotain, säästänyt siihen ja tuntenut ko. tavaran tuomaa iloa yli viikon päiviä. Ostaessani tunsin jotain, mitä luulin onneksi.

Jäljelle jäi lopulta kasa vaatteita, asusteita ja tarpeettomia esineitä, joilla ei ole minkäänlaista tunnearvoa. Käydessäni kotiamme läpi ensimmäistä kertaa, annoin ja myin pois kuusi isoa jätesäkillistä tavaraa. Seuraavan vuoden aikana ylimääräiset kolme. Omistan enää kolme laukkua, joiden yhteenlaskettu arvo on vajaa tuhannen euron luokkaa.

Työmatkoillani kuljetan evääni kirppiskånkenissa, koska ketään ei oikeasti kiinnosta. Ei sen puoleen, että minuakaan enää kiinnostaisi.

– Säästäjä

Muoti Oma elämä Raha Trendit