Nämä kaksi lausahdusta on tosi hyviä. Aina pitäisi muistaa uskoa itseensä ja luottaa siihen omaan tekemiseen, kun tämän ajatuksen kadottaa hetkeksikin päästään, niin heti sitä siirtyy mollaus moodille itseään kohtaan. Sanoi kuka tahansa muu, mitä tahansa, sillä ei ole mitään merkitystä. Täytyy aina muistaa mennä kohti omia unelmia, omia tavoitteita ja se on tärkeintä. Jos menettää uskon itseensä, menettää uskon kaikkeen. Se on vaan karu fakta. Kaikille meille tulee takapakkeja ja epäonnistumisia, mutta ne kuuluu elämään ja silti se sun päämäärä on kaikista tärkein. Muista aina vaalia omia arvoja ja omia unelmia. 

Toinen tärkeä asia on muistaa kohdata pelkonsa. Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Oli pelkonasi esiintymisjännitys, epäonnistuminen, unelmien jahtaaminen tai ihan mikä tahansa asia niin se on hyvä kohdata jossain vaiheessa. Sekin on vain totuus, että mistään pelosta ei pääse eroon välttämällä niitä. Mikä olisi myöskään sen surullisempaa kuin miettiä vanhempana, etten seurannut unelmiani, koska pelkäsin epäonnistuvani. Tai en osallistunut siihen kilpailuun, koska pelkäsin esiintyä. Minulla oli unelmia, mutten uskaltanut jahdata niitä. Halusin pysytellä mukavuusalueellani. Jotenkin monella meistä on vain tapana taipua tälläiseen ajatteluun, mutta haluankin rohkaista teitä kaikkia kohtaamaan pelkonne. Jos tarvitsette siihen apua tai vertaistukea, uskaltakaa pyytää sitä. Voin kokemuksesta sanoa, että kumpikaan näistä ei ole helppo, mutta aivan varmasti sen arvoisia. Itselläkin on vielä paljon matkaa ja opittavaa tämän suhteen, mutta pienin askelin kohti omia haaveita ja unelmia.

Tähän aiheeseen sopii hyvin se, että uskaltauduin hakemaan fitkansimalli kilpailuun. Haku lomaketta täyttäessäni ensimmäisen kerran tunsin, että piru vie minulla voi olla jopa mahdollisuuksia tulla valituksi ja näin kävikin. Koko tämä kokemus oli aivan mahtava. Meillä oli ihanat kilpailun järjestäjät ja meidän finaali porukka oli täynnä inspiroivia ihania nuoria naisia. Mikä parasta pääsin kisan avulla kohtaamaan yhden peloistani, mikä on esiintymisjännitys. Kisaan kuului ensin kuvaukset, näitä en niinkään jännittänyt, sillä olen käynyt studiolla kuvattavana. Itse kilpailu käytiin sitten GoExpo-messuilla kahtena päivänä. 

Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi pika harjoituksena, miten muotinäytös tehdään ja asetelmat miten ollaan haastattelussa yms. Oltiin myös Fit-lehden pisteellä haastattelussa. Perjantaina oltiin useampaan otteeseen lavalla tekemässä näitä kahta. Yleisöä ei vielä tänä päivänä paljoa ollut, joten jännityskään ei ollut suuri. Muutenkin meidän porukka oli mukava, joten se vaikutti myös siihen ettei jännittänyt. Lauantaina käytiin sitten itse finaali. No tällöin yleisöä oli vähän enempi ja jostain syystä jännitys hiipi mukaan. Meillä oli muotinäytöksessä lyhyt pätkä, jossa kävimme yksitellen lavalla kävelemässä. Jotenkin jännitin sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Kuitenkin sain ajatuksen sivuutettua ja mietin mitä merkitystä sillä edes on? Teen parhaani ja vedän täysillä omalla tyylilläni. Haastattelut myös olivat hyvinvointiin liittyviä, joten nekään ei sinäänsä jännittänyt, sillä aihe on itselle aika tuttu. Käteen jäi aivan mahtava fiilis, upea ja hauska kokemus. Olen tosi ylpeä itsestäni ja koen, että murskasin esiintymisjännitys mörköni ja jopa nautin lavalla olosta.

Kilpailu toi myös paljon lisää itsevarmuutta. Ihan paras fiilis, kun tietää voittaneensa itsensä!

Kuvat: Lauri Kalima ja Ville