…henki hieverissä

En osaa sanoa ketä nyt siteeraan mutta ”Voi jööses!” miten hirveät viimeiset kolme viikkoa ennen joululomaa olivat. Ei ollut kerran eikä kaksi sellainen olo, että pääsevät kaikki helpommalla jos nyt vaan käyn tähän keskelle tietä X-asentoon naama alaspäin makaamaan. Muutto (väliaikainen, kaupungista toiseen, vuokravarasto, aiemmin(?) riesana olleet turkiskuoriaiset, tietämättömyys seuraavasta osoitteesta tahi kaupungista), 13-tunnin koulupäivät (Citymarketin salaattibuffetille kiitos!), työharjoittelu, palkkatyö (joskin vain satunnainen) sekä erittäin tehokkaasti joka suuntaan levällään ollut vaihtohakuprosessi viisumeine päivineen kuristi kurkkua siinä määrin, että luokkakaverini kanssa vannoimme toisillemme että päiväkin enemmän ja olisimme iskeneet hanskat tiskiin. Vakaasti uskon että nyt tiedän tasan miltä päivä ennen totaalista burn outia tuntuu.

Siispä kalenterille kiitos kun aatonaatto koitti. Päätin sulkea puhelimen kolmeksi päiväksi ja keskittyä ihan vain olemiseen. Nyt kellonympäri nukuttujen öiden, possunmuotoisten piparien sekä kolmen englanninkielisen Harry Potterin jälkeen olo alkaa olla kaikilta osin ravittu. Kulttuurinenkin puoli on hoidossa, kun kävimme katsomassa Pähkinänsärkijä-baletin. Edelliseltä kerralta muistan lähinnä liilan samettimekkoni, mikä kertonee kaiken olennaisen vuosiluvusta…

Ja ai niin, hyväksymiskirje kilahti sähköpostiin eräänä torstaina. Soul, here I come…