…kääriytyessä
Rapiat vuosi sitten aloitin vaatekaappini raivaamisen ensin hitaasti fiilistellen, sitten kiihtyvässä tahdissa tavaraa Ikea-kasseihin survoen. Viime kuussa prosessi saavutti huippunsa, kun sain käsiini koko kesän kirjastosta jonottamani KonMari-kirjan. Itse kirjan kielestä ja aavistuksen häröksikin menevästä vaatteille puhumisesta voi olla montaa mieltä, mutta sen ydinsanoma on mielestäni hyvin oikeassa. Siistissä ja esteettömässä kodissa kulkee niin ilma, ajatus kuin feng shui – ken siihen uskookaan.
Pitkälti raastavan maailmantuskan ja kaikkien eettis-ekologisten kysymysten keskellä siitä vaatekaapin ilmanlaadusta puhumattakaan, on kaupoista ostaminen jäänyt minulla lähes kokonaan pois. Nuorempana kun keksimme kaverien kanssa kirpputorit, alkoivat kaupoissa myytävien vaatteiden hinnat myös ketjuliikkeissä tuntua ihan vitsiltä ”Siis kuka maksaa jostain t-paidasta 25€ kun sen voi saada eurolla?!” Myöhemmin henkkamaukkojen etiikka alkoi aueta syvemmälläkin tasolla, mikä lisäsi entisestään shoppailun välttelyä. Tällä hetkellä vaakakupissa painavat tasavahvasti niin hinta, laatu kuin ekologisuus, asuntoni hyvin suppeita säilytystiloja unohtamatta. Tällä hetkellä myös edessä siintävä muutto ja etenkin muuttokuorma ja kuinka sen minimoin, mietityttää sekin.
Sikäli mikäli kun en kuitenkaan asu Bora Boralla nudistina, ovat vaattet välttämätön pakko ja elinehto Pohjolassa selviytymiseen. Tyyliseikat ovat minulle myös hyvin tärkeitä ja nautin pukeutumiseen liittyvistä asioista aina huomisen asun miettimisestä (aamulla ajatus EI kulje) katumuotikuvien selailuun. Tätä ei minusta ole mitään syytä hävetä, harrastus ja mielenkiinnon kohde siinä missä muutkin. Tärkein oppi mitä vaatetuksen suhteen olen oppinut on se, että minun ei tarvitse omistaa kaikkea mikä näyttää kivalta. Tässä pätee sama kuin irtokarkeissa, ihana hekumoida etukäteen, lonia pussiin omat lempparit ja mätystellä menemään, mutta jälkikäteen olo on kaikkea paitsi hyvä. Pal-jon paremman olon saan kun hitaasti, kiireettä kokoan omaa unelmarekkiäni ja hyväksyn henkareihin vain vaatteet joita sekä tarvitsen että joista todella pidän.
Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen voin siis ylpeänä ilmoittaa, että yksi on joukossa lisää. Sattumalta ohikulkumatkalla ehdin vihdoin poiketa sisään jo näyteikkunoillaan hurmaavaan Urban A:han. Neuleita hivellessäni iskin silmäni Samsøe & Samsøe:n syvän armeijan vihreään puolipooloon. Täyttä villaa. Ah. Viikon omistuksen jälkeen olen näön vuoksi pitänyt pari kertaa toistakin paitaa, mutta voisin oikeasti asua tässä jumpperissa.
Winter is coming – and I am ready.