…kierrellessä

Täällä sitä nyt sitten ollaan! Ensivaikutelma kaupungista kolmella sanalla: valtava, betoninen, avara.

Ensimmäinen lienee itsestään selvä; kun pelkästään pääkaupungissa asuu 10 miljoonaa ihmistä, on koko infrastruktuuri aivan omanlaisellaan kulutuksella. Mittakaava on kaikessa niin järkyttävän erilainen, ettei vertailukohteita Suomesta edes löydy. Siinä missä Helsingin keskustan näkee kävellen päivässä, kuluu Soulissa kokonainen päivä parin metropysäkin väliä hortoillessa.

Toinen kohta tuli itselleni hieman yllätyksenä, sillä oikeastaan koko talokanta on rakennettu erilaisista betonielementeistä. Sen enempää asiaan vielä perehtymättä, tuli ensimmäisenä mieleen kiivas rakentamistahti. Jos kaupungin väkimäärä on jossain vaiheessa lähtenyt rakettimaiseen nousuun, ovat nopeus ja halpuus olleet päättäjillä ensimmäisenä mielessä. Toisaalta kivirakennukset ovat myös asteen turvallisempi vaihtoehto esimerkiksi tulipalojen varalta. Joka tapauksessa, kaupunki ei vielä ole varsinaisesti hurmannut kauneudellaan.

Viimeisin lienee silti omalla tapaansa minulle suurin yllätys. Kun kyseessä on tämän mittakaavan suurkaupunki, olisin odottanut ihmimassan vyöryvän vastaan heti kättelyssä. Sen sijaan ahtaus tai ruuhkaisuus eivät tunnu määrittelevän Soulia. Toisin kuin Helsingissä, jossa vielä viikko sitten piti jättää ratikka väliin ja odottaa seuraavaa koska kyytiin ei yksinkertaisesti mahtunut, ei täällä ollessa ole tarvinnut pahemmin jonotella. Tiet on osattu tehdä tarpeeksi leveiksi ja etenkin erittäin kattavan metroverkoston osalta myös julkiseen liikenteeseen on panostettu.

Tässä ajatuksia alkuun, katsotaan miten mieli muuttuu kun viimeinenkin jet lagin vähä on karistettu mielestä!