…vaihtoa jännittäessä
Viime perjantaina jo muutaman viikon unet vienyt pohdiskelu tuli päätökseensä, kun kännykkään kilahti sähköpostia koulumme vaihtokoordinaattorilta. Hakemustani ei lähetettäisi ykköstoiveeseeni Japaniin.
Kevyt mental break-downhan siitä seurasi. Niagara falls ei meinannut ottaa loppuakseen – porasin vuorotellen omiin käsiin ja kaverin paitaan.
Aiemmin en mitenkään osannut ajatella miten järkyttävän merkitykselliseksi koko vaihtoonhakeminen itselleni muodostuisi. Toki olin jo useamman vuoden haaveillut vaihto-opiskelusta Japanissa, hakenut nykyiseen kouluun osin siitä syystä että maa listoilta löytyisi, opiskellut kieltä rapian vuoden ja paahtanut elokuun lopusta 70-tuntisia työviikkoja portfoliota hioen. Ajattelin silti, että ”ei se nyt maailmaa kaada vaikken sinne pääsisi” mutta voi kuulkaas kyllä maar perjantaina tasan kaatoi. Rehellisesti voin sanoa, etten ikinä ole ensinnäkään a) itkenyt niin vuolaasti b) niin pitkään (lähes 4h! Mikä lie Guinnesin ennätys kysynpähän vaan…) c) enkä noin julkisesti. Silloin ei kiinnostanut pätkän vertaa muiden mielipide, eikä toisaalta oikein voinutkaan, koska niitä suolapisaroita ei olisi paraskaan pato tekoaltaassa pidellyt.
Seuraava päivä menikin aika tehokkaasti likinäköisten elämää simuloiden, kun öögat olivat kevyesti eilispäivästä turvoksissa. Sanomattakin selvää, että tuon alhon keskellä koko viikonloppu meni juuri niin persiilleen kuin mahdollista. Kaikki ne sata asiaa, jotka saattoivat mennä pieleen niin menivät. Kuten vesipesun kestävä 2pv käytössä ollut villapaita, tätä nykyä mallia napapaita, haaroista revenneet farkut sekä kruununa sunnuntaina puhjennut silmätulehdus.
Ikinä en ollut maanantaita näin paljon odottanut kuin nyt, ja kyllä muuten kannatti. Kännykkään kilahti tällä kertaa kaksi(!) työharjoittelupaikkaa ja sain kuulla että hakijat arvottiin Japaniin. Suu-ri merkitys pään sisällä kun kyse ei ollutkaan siitä, että olisin ollut kolmesta hakijasta heikoin lenkki vaan sitä vastoin tasavahva.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että tilalle on keksittävä uusi vaihtokohde. Aiemmin huntterilla listaan laittamani Korea (Etelä-, needless to say?) tuntui ainoana vaihtoehdoista oikeastaan yhtään miltään. Sushi vaihtuu siis lennosta bibimbapiin, onsen jimjilbangiin ja hiraganat hanguliin. Googlasin tietenkin kaikki ylläolevat, sillä määränpäänä on maa, josta en etukäteen tiedä juurikaan mitään.
Mutta se tässä juuri onkin kaikken jännittävintä – seikkailu.