Kiittämätön
Ensimmäisen kierroksen munasolupunktio meni kohdallani erittäin hyvin ja sen vuoksi nyt toisella kierroksella punktioon meneminen ei kovasti jännittänyt. Vaikka ehkä sitä silti aina hiukan ainakin alitajuisesti jännittää tällaisia toimenpiteitä. Punktiopäivän aamuna heräsin ennen kellon soittoa ihanaan keväiseen auringonpaisteeseen. Join kaikessa rauhassa aamukahvin ja söin hiukan aamupalaa, laitoin jalkaan hyvän onnen sukat ja pukeuduin mukaviin vaatteisiin. Kävelimme sairaalalle miehen kanssa ja oli pakko laittaa aurinkolasit silmille, kun oli niin kirkasta.
Punktio sujui oikein mallikkaasti. Sain suonensisäisesti kipulääkettä, radiossa soi Vesala (onneksi ei kuitenkaan Uu mama). Stimulaation vaste oli huomattavasti reippaampi kuin viime kerralla ja punktio kesti jonkin verran edellistä kauemmin, koska follikkeleja oli paljon. Silti punktio ei ollut silti mielestäni ainakaan kovin paljoa kivuliaampi kuin viime kerralla. Sen lisäksi että minä olin punktiossa, mieskin kävi pisteltävänä. Hänelle tehtiin kivesbiopsia, jonka tarkoituksena oli etsiä parempilaatuisia siittiöitä hedelmöitystä varten. Minulle tuli sellainen olo, että hänen toimenpiteensä oli lopulta kivuliaampi kuin minun.
Olen erittäin, erittäin huono ottamaan rennosti. Punktion jälkeen on kuitenkin lupa määräys levätä. Ensimmäisen punktion jälkeen en oikein malttanut laiskotella, mutta nyt toisen punktion jälkeen osasin ehkä hieman paremmin rauhoittua. Se ehkä auttoi hieman laiskottelussa, että mieskin oli sairaslomalla. Mies oli oman punktionsa jälkeen hiukan vaivainen ja jouduin häntä hiukan hoivaamaan… Riuskan vasteen vuoksi hyperstimulaatioriski oli tällä kierroksella todellinen, minkä takia irrotuspiikkinä käytettiin pelkkää Gonapeptyliä, eikä tuoresiirtoa edes mietitty. Punktion jälkeen sain ohjeeksi juoda muutaman päivän ajan erittäin runsaasti.
Monin verroin punktiota jännittävämpää oli sitä seuraava odotus. Montako munasoluista on kypsiä? Montako hedelmöittyy? Montako hedelmöittyneistä alkaa jakautua? Montako jaksaa jatkaa jakautumista? Kuinka monta alkiota saadaan pakkaseen, vai saadaanko yhtään? Tiedot kypsien ja hedelmöittyneiden munasolujen määrästä tulivat nettiin vuorokauden kuluttua punktiosta. En uskaltanut katsoa tuloksia yksin, vaan odotin että mies pääsee töistä kotiin ja katsoimme tulokset sitten yhdessä. Helpotuksen huokaus, kypsiä ja hedelmöittyneitä oli huomattavasti enemmän kuin viime hoitokierroksella!
Stressaaminen ei kuitenkaan päättynyt tähän. Yleensä tarkemmat tiedot alkioista saa tuoresiirron yhteydessä, mutta koska meille ei tuoresiirtoa suunniteltu niin jäi epäselväksi milloin ja miten alkioiden kohtalosta tiedotetaan. Odotin tietoja kuumeisesti viikon verran. Lopulta en kestänyt enää odottamista, vaan laitoin itse viestiä. Yksi alkioista oli selvinnyt blastokystiksi saakka ja pakastettu!
Ensimmäinen reaktioni oli huojennus: yksi alkio pakastimessa, ehkä pääsemme tällä kertaa siirtoon saakka! Lähes välittömästi huojennuksen jälkeen iski kuitenkin ahdistus: vain yksi mahdollisuus tiedossa. Olin ajatellut etukäteen, että olisin yhdestäkin blastokystistä onneni kukkuloilla, mutta ei. Pitkässä viljelyssä kato on aina kovaa, mutta olin silti toivonut hiukan parempaa tulosta, kun hedelmöittyneitä munasoluja oli tällä kertaa kuitenkin runsaasti. Hoitojonot ovat ilmeisesti venähtäneet, koska pelkkää pakastealkionsiirron suunnittelua täytyy odottaa pari kuukautta. Ehkä syksyllä pääsemme siis koettamaan onneamme tuon ainokaisen alkion kanssa. Olo on kiittämätön.