Doppleria ja ultraa

Edelleenkin on tosi vaikea uskoa olevansa raskaana. Raskaus ei vieläkään toistaiseksi näy. Liikkeitä ei myöskään vielä tunnu, ja luulisin että niitä saa odotella vielä jonkin aikaa, koska istukka on etuseinässä. Olo on yllättävän normaali.

Vaikka raskaus ei vielä varsinaisesti näykään, ovat farkut alkaneet hiukan puristaa ja ostin ensimmäiset äitiysvaatteeni. Se oli jännittävää ja olo tuntui huijarilta. Uskaltauduin ostamaan myös ensimmäiset vaatteet vauvalle. En tiedä oliko se vähän tyhmänrohkeaa, kun rakenneultraa joutuu odottelemaan vielä pari viikkoa. Tuli jopa hiukan ahdistunut ja stressaantunut olo siitä, että pilaanko nyt kaiken kun tällä tavalla menen asioiden edelle. Yritän kuitenkin luottaa nyt siihen, että asiat voivat mennä myös hyvin.

Sain ystävältä lainaksi neuroottisten raskauspanikoijien parhaan ystävän/pahimman vihollisen: dopplerin. Kuvittelin saavani hiukan mielenrauhaa kuuntelemalla sikiön sydänääniä, mutta toisin kävi. Hyvän tovin kuunneltuani en löytänyt sikiön sykettä, mistä tietysti seurasi välitön paniikki. Ajoin iltamyöhällä työpaikalle ultrailemaan itselleni mielenrauhaa. Ultrassa sikiö liikkui vilkkaasti ja sydän sykki, tämän jälkeen löysin kotona myös dopplerilla lopulta pienen hakemisen jälkeen sydänäänet. Onneksi on tuollainen ultraamismahdollisuus ”työpaikkaetuna”!

Äitiysneuvolassa kyseltiin viime käynnillä ajatuksia imetyksestä ja synnytyksestä. Tuntuu aika absurdilta ajatella synnytystä vielä tässä vaiheessa, kun raskaus ei ole vielä edes puolivälissä ja rakenneultraakin vielä odotellaan. En oikein osaa jännittää synnytystä vielä tässä vaiheessa, kun on niin epäuskoinen olo raskaana olemisesta ylipäätään. Ehkä siinä vaiheessa uskallan vähitellen alkaa miettiä noita asioita, kun rakenneultra on tehty tai kun raskaus on edennyt vähintään viikolle 24.