Hei rakas

Hei rakas kerro mulle

Mikä on tää tunne

Kun ei tunnu jaloissani maa

 

Hän on vihdoin ja viimein täällä. Tervetuloa rakas!

Lähes kaikki ihmiset ovat kommentoineet, että vauva näyttää täysin isänsä pikkuiselta kopiolta. Olen täysin samaa mieltä asiasta, sillä niin hän näyttääkin (tosin silmät ovat aivan samanlaiset kuin minulla). Joka kerta tällainen kommentti kuitenkin hiukan vihlaisee, kun mietin että mitä jos olisimmekin joutuneet turvautumaan lopulta lahjasoluihin.

Vauva-arki on tähän mennessä ollut ihanaa, kamalaa, ja kaikkea siltä väliltä. Huonosti nukuttuja öitä, itkua ja kiukkua, riittämättömyyden tunnetta. Toisaalta myös hurjaa, pakahduttavaa hellyyttä rinnalla tuhisevaa pikkuihmistä kohtaan.  Tunteiden vuoristorata on ollut ihan valtava.Vaikeaa edelleen uskoa tämän olevan totta. Vaikea mieltää, että olen nyt äiti.

Blogi jää nyt tauolle, tämä on siis toistaiseksi näkemiin. En jätä vielä kokonaan hyvästejä, sillä voi olla että palaan vielä joskus blogin ääreen lapsettomuuteen liittyvissä asioissa. Olen ottanut tämän prosessin aikana selvää niin monista asioista, että olisi kiva jakaa niitä tietoja muillekin. Saattaa myös olla että palaan asiaan jossain vaiheessa toisen kierroksen merkeissä, mutta sitä on toki vielä liian aikaista miettiä nyt.

Kiitos kaikille teille, jotka olette kulkeneet mukana matkassa <3