Piinaava odotus

Täällä sitä edelleen roikutaan löyhässä hirressä, mutta ei varsinaisten piinapäivien merkeissä. Minun piti olla parhaillaan alkionsiirrossa, mutta aamupäivällä lapsettomuuspolin lääkäri soitti, että suunnitelmiin on tullut muutos. Sanomattakin selvää, että sydän jätti muutaman lyönnin välistä, kun huomasin että sairaalasta soitetaan. Ensimmäinen ajatus oli, että yksikään alkioista ei ole selvinnyt ja minulle ilmoitetaan siirron perumisesta.

No, siirto tosiaan peruuntui tältä päivältä. Suoraan ei kuitenkaan suljettu siirron mahdollisuutta vielä pois. Tällä hetkellä jäljellä on vielä kaksi alkiota, mutta biologi oli ollut sitä mieltä, ettei kummankaan siirto tänään ole hyvä juttu. En oikein saanut käsitystä siitä, minkä laatuisia alkiot tällä hetkellä ovat. Ilmeisesti ne kuitenkin näyttävät jotenkin huonoilta, koska jos siirto olisi tehty tänään, olisi kuulemma siirretty saman tien molemmat (mikä on poikkeuksellista). Haluavat kuitenkin antaa vielä mahdollisuuden alkioille kehittyä. Piinaava odotus jatkuu keskiviikkoon saakka, jolloin joko tulee se pelätty puhelu jossa ilmoitetaan ettei siirtokelpoisia alkioita ole yhtään tai sitten puhelua ei kuulu ja pääsen siirtoon. Oloni on tällä hetkellä kuitenkin erittäin, erittäin pessimistinen siirtoon pääsemisen suhteen. Mielessä pyörii tuhat kysymystä. Ovatko alkiot niin huonoja ettei niillä ole mahdollisuuksia, vaikka siirtoon saakka päästäisiin? Siirron ajankohta on itsenäisyyspäivän takia joka tapauksessa poikkeava, voiko se viedä mahdollisuudet onnistua vaikka alkiot olisivatkin hyviä?

Minulla oli jotenkin todella kovat odotukset tästä ensimmäisestä IVF-kierroksesta. Nyt kun emme saaneet aikaiseksi kuin pari huonolaatuista alkiota ja näyttää siltä, ettemme pääse edes yrittämään siirtoa, olo on suoraan sanoen täysin lannistunut. Tiedän että ensimmäinen kierros on usein vähän hakemista, kun lääkevasteesta ei ole vielä mitään tietoa ja seuraavat kierrokset saattavat sujua paremmin. Se ei kuitenkaan lohduta tällä hetkellä tippaakaan.