Piikittelyn loppu

KP6

Viides pistospäivä. Tänään aloitettiin myös jarrutuspistokset, eli piikittely jatkuu tästä lähtien kahdella pistoksella per päivä. Jännitin hiukan jarrupistoksen eli Fyremadelin ensimmäistä pistoskertaa, koska olin etukäteen lukenut keskustelupalstoilta, että tämän nimenomaisen lääkkeen neula on tylppä ja pistäminen tuntuu inhottavalta. Neula ei ollut mielestäni tylppä eikä itse pistäminen tuntunut sen inhottavammalta kuin Menopurinkaan, mutta lääke kyllä kirveli pistoksen jälkeen ihon alla ikävästi. Aamupäivällä vointi oli taas melko normaali, mutta iltaa kohti kipuilut vatsassa alkoivat yltyä. Tänäänkään ei varsinaisesta urheilusta tullut mitään, koska koko päivä meni joululahjoja shoppailemassa. No, ehkä sekin voidaan laskea jonkinlaiseksi liikunnaksi 😀

 

KP7

Kuudes pistospäivä. Heti herätessä vatsa oli jonkin verran arka. Ajatus siitä, että täytyy taas pistellä, tuntui melko vastenmieliseltä. Fyremadelin kirvely kesti pitkään, kuten eilenkin. Epämukava olo vatsassa jatkui käytännössä koko päivän ajan. Nyt olen lakannut epäilemästä vaikuttavatko lääkkeet vai eivät, sen verran paljon vatsassa tuntuu tapahtuvan. Päivän urheilu oli tänään sisäsuunnistusta kävelyvauhdilla. Illalla käperryin sohvalle viltin alle kuumavesipullon kanssa. Onneksi lähestyvän joulun takia kuumavesipulloja tuntuu olevan myynnissä lähes jokaisessa isommassa marketissa.

 

KP8

Seitsemäs pistospäivä ja ultraäänipäivä! Aamupäivästä alkaen ylävatsalla oli epämiellyttävää tuntemusta ja lisäksi lievää pahoinvoinnin tunnetta. Olin varma, että vasteultrassa follikkeleja olisi kasapäin, mutta toisin kävi. Munarakkulat olivat kasvaneet melko epätasaisesti, eikä määräkään ollut iso. Alkuun olin jonkin verran pettynyt siihen, että mahdollinen saalis näyttää laihalta. Mies kuitenkin muistutti, että positiivista on jos hyperstimulaation riski näyttää pieneltä ja sen vuoksi tuoresiirto voisikin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen olla mahdollinen. Olin ihan hämmentynyt siitä ajatuksesta että tuoresiirto voidaankin toteuttaa, kun olin asennoitunut joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaan pakastealkionsiirtoon. Kaikki tuntuu tapahtuvan nyt jotenkin pikakelauksella. Jos kaikki menee hyvin niin ensi viikolla tähän aikaan saatan olla ”raskaana kunnes toisin todistetaan”! Kävin töissä kävellen ja illalla vielä ystävän kanssa kävelylenkillä, askelia kertyi reippaasti.

KP9

Kahdeksas ja viimeinen pistospäivä. Tänään ohjelmassa pelkkä jarrupistos ja irrotuspiikit (kyllä, piikit monikossa). Oireet tuntuvat maagisesti lähes kadonneen ultraäänen jälkeen. Tieto siitä että follikkelimäärä on pienempi kuin luulin taisi viedä oireet mennessään. Irrotuspiikkien aikataulutus oli jännittävää, koska pistosajankohta on todella tarkka, lääkkeet jääkaappisäilytyksen vaativia ja tietysti minulla oli työvuoro juuri silloin kun pistokset piti pistää. Mies toi lääkkeet ja salavihkaa hipsimme yhteen tyhjään taukohuoneeseen pistämään nämä viimeiset piikit. Sitten vain odotellaan punktiopäivää ja kypsyttelyn lopullista saldoa!