Mä olen miettinyt tosi pitkään pitäiskö mun tehdä jotain mun blogille. Ainakin kaksi vuotta. Siinä ajassa oon ottanut enemmän kuviakin kuin koskaan. Tuntuu, että aika on vaan lentänyt, mutta nyt riittää tekosyyt. 

Jo viime talvena mun päässä kypsyi ajatus, että ehkä asiat joita mä käyn läpi mun poikaystävän kanssa saattaa koskettaa montaa muutakin kuin vain meitä. Ja mietin, että miten me saataisiin vertaistukea tai apua. Tai ehkä tämä saattaisi auttaa jotain muuta. Mun elämässä on tapahtunut tosi paljon siinä kahdessa vuodessa, mutta tärkein asia on se, että mä löysin sellaisen ihmisen jonka kanssa jakaa arkensa ja onnensa. Sellaisen ihmisen joka ymmärtää mua ja mä ymmärrän häntä. Sellaisen ihmisen jonka kanssa on kivaa suunnitella tulevaisuutta. Sellaisen joka on mun sielunkumppani. Ainoa ongelma on vaan se, että tämä henkilö ei ole suomen kansalainen vaan Amerikkalainen. No mikäs siinä, kuitenkin sivistysvaltiosta kotoisin ja näin edespäin. Mutta ongelma onkin se, että hän haluaa asua mun kanssa ja työskennellä täällä Suomessa. Eli tadaa, meidän ongelma on hänen oleskelulupansa.

Aluksi, hänelle piti järkätä työpaikka. Syy miksi hän alunperin tuli ja jäi tänne, oli jääkiekko ja pelaaminen harrastesarjassa. Koska harrastesarjoissa ei makseta palkkaa, kaverit lupasivat auttaa työpaikan haussa jotta eläminen täällä alkaisi sujumaan. Töitähän vain ei löytynyt ja käsittelyajat olivat älyttömät yli 4 kuukautta. Viisumiasiaa päätettiin miettiä vasta kauden jälkeen, koska mikäs kiire sillä. Mä olin kauhuissani. Mitä jos sulle sattuu jotain? Miten terveydenhuolto? Mitä meidän vakuutukset korvaa? 

Kausi loppui, hän pysyi terveenä, mutta töitä ei oikein vieläkään löytynyt. Alettiin miettiä mahdollisia muita syitä oleskelulupahakemukseen. Perhesuhde ei käy, koska meidän olisi pitänyt asua yhdessä vähintään kaksi vuotta joko täällä tai muualla. Naimisiinmeno (joka kaikkien mielestä oli todella hauska idea) oleskeluluvan takia olisi kuormittanut meidän suhdetta niin, että päätettiin, että vaikka mitä vaikeuksia onkin, ei anneta kenenkään painostaa meitä. Me tahdotaan tehdä asiat kunnolla, eikä pakosta ja kiireellä. Meidän suhteella ei ole aikarajoja, koska meillä on koko loppuelämä aikaa. Ainoa mahdollisuus oli siis työviisumi, koska vakava seurustelusuhde ainoana syynä ei oikein vakuuttanut meitä. Ja jos oleskeluluvan saa sillä perusteella, sä et voi tehdä töitä. Itse opiskelijana mulla ei ole varaa elättää kahta henkilöä. Istuttaa toista kotona turhautumassa päivät tyhjänpanttina, kun hän haluaa osallistua meidän talouden kuluihin. Ajateltiin, että jos näytetään, että osattiin itse löytää hänelle työpaikka ja lisäksi hänellä on tarkoitus jatkaa elämäänsä täällä mun avopuolisona, niin sen luulisi riittävän.

Väärässä oltiin. Näin sanoo migri.fi:

”Sinulla pitää olla työpaikka valmiina ennen kuin voit hakea työntekijän oleskelulupaa. Jos olet saanut työnantajalta työtarjouksen, työnantajan tulee vahvistaa, että hän varmasti palkkaa sinut töihin. Yleensä tämä tehdään solmimalla työsopimus. Työnantajasi vahvistaa tiedot lomakkeella TEM054 ja allekirjoituksellaan. Et voi aloittaa työskentelyä ennen kuin sinulle on myönnetty työntekijän oleskelulupa.”

Hankittiin työpaikka. Työnantaja lupasi, että paikka on hänelle, eikä siihen palkata ketään muuta. Kaiken odottelun, liitteiden hankkimisen ja erinäisten hakemusten täyttämisen jälkeen varattiin poliisiasemalle aika tunnistautumista ja maksamista varten ja siellä meille sanottiin; ”nyt vaan odotellaan lisää, hakemus käsitellään ensin TE-palveluissa, lähetetään sieltä takaisin tänne ja sen jälkeen päätetään saako hän oleskeluluvan vai ei”. Samalla reissulla poikaystävä sai väliaikaisen oleskeluluvan tulevan prosessin ajaksi. Nyt hän vihdoin oli virallisesti täällä, mutta ei esimerkiksi saanut matkustaa muualle, koska takaisinpääsystä ei ollut takuita. Eikä hän edelleenkään saanut tehdä töitä. Meillä oli silti jo ihan voittajaolo!

Hakemus meni TE-palveluhin. He lähettivät kirjeen 2 kuukautta myöhemmin työpaikalle. Työnantajan oli selvitettävä mahdollinen työvoimantarve Suomesta ja EU:n alueelta. Eli avattava avoin työpaikkailmoitus kahdeksi viikoksi, haastateltava uusia työntekijöitä paikkaan joka ei oikeasti ollut vapaana. Sitten hänelle sanottiin, että hänen täytyy selvittää TE-palveluille miksi nämä henkilöt eivät kelvanneet kyseiseen työhön ja hankkiva lisää todistuksia ja lappuja yrityksensä toiminnasta. Ensimmäisessä vaiheessa hän toimitti jo 6 erillistä todistusta virallisen hakemuksen liitteeksi, mutta tämä ei riitä. Mitä ajan, rahan ja resurssien tuhlausta! Lopputuloksena työnantaja alkoi katumaan päätöstään palkata uusi työntekijä. Asiat olivat tehty niin vaikeiksi. Yritys on pieni ja hänelle uusi (ostettu keväällä), eikä hänellä ollut kaikkia liitteitä mitä TE-palvelut vaativat. 

Nyt taas ollaan siinä tilanteessa, että mietitään mitä tehdään eikä kukaan osaa auttaa. TE-palveluiden kirjeessä oli puhelinnumero josta ei saa apua. Joka paikkaan on omat puhelinajat kahdeksi tunniksi ja minnekään ei pääse läpi. Ollaan mietitty kuinka paljon joudutaan taistelemaan, että saadaan jatkaa yhteistä elämää täällä. Itsellä on ammattikorkeakoulu kesken, eikä esim. pohjoismaissa opeteta mun alaa näin korkealla tasolla. Meille ei ole mahdollista muuttaa muualle ja en saa enkä pysty tienaamaan kovin paljoa vaativien opiskelujen ohella. Tämä on poikaystävän unelmamaa ja hän on todella pidetty kaveri ja minun perheenjäseneni ja avopuolisoni sanoo laki mitä sanoo. Edes Amerikan suurlähetystö ei osaa auttaa meitä. Sanovat, että kaikki tieto löytyy netistä. Ei löydy jos kukaan ei osaa auttaa! 

Ymmärretään, että nykyisen pakolaistilanteen myötä Suomessa on nyt vaikeaa. Mutta silti tuntuu epäreilulta, että ollaan tehty kaikki mitä on pyydetty ja vaadittu ja tämä kaatuu lisäselvityksiin. Ollaan mietitty mitä seuraavaksi? Olisiko järkevintä olla Suomessa tyhjänpanttina ilman vakuutusta ja oleskelulupaa vielä toinen vuosi ja hakea lupaa uudelleen perhesuhteen perusteella ensi syksynä? Siinä säästäisi käsittelymaksun. Vai pitäisikö hakea oleskelulupaa vakavan seurustelusuhteen perusteella, maksaa taas 450 euroa siitä ilosta, että hän ei edelleenkään saa tehdä töitä. Nyt on keinot ja neuvot vähissä. Miksi oleskeluluvan saaminen on niin pirun vaikeaa?