24 tuntia miinus 1 vuosi
10.00
Makailin sohvalla ja lueskelin kirjaa, koetin rentoutua väkisin. Laskettuaika tuli ja meni, joten vitut kaikesta, ei jaksanut stressata enää.
11.00
Makailin edelleen sohvalla kirja kädessä.
12.00
Imuroin, en kylläkään tällä kertaa supistusten toivossa, vaan koska koirat ja kurainen keli.
13.00
Aloin leipoa sämpylöitä. Taikinaa tehdessä mietin, että vatsaa kiristelee lievästi välillä.
14.00
Paineen tunne vatsassa vain jatkui aina välillä, uskalsin kiinnittää siihen varovaisesti huomiota.
15.00
Uskaltauduin laittamaan miehelle töihin viestiä, että voi muuten olla että nyt supistelee. Aikalailla 15 minuutin välein, kestäen kerrallaan jotain 20 sekuntia.
16.00
Katselin sarjoja ja neuloin, vahdaten samalla kellosta näitä ehkä supistuksia, joita tuli 5-15 minuutin välein. Pistin facebookissa viestiä ystävälleni, joka kehotti soittamaan sairaalalle. Mies tuli töistä ja manaili meidän hyvää tuuria, että no tietenkin synnytyksen pitää käynnistyä yötä vasten.
17.00
Sairaalalta sanotiin että on mahdollista, että synnytys on käynnistymässä. Viikkoja oli tuossa vaiheessa 40+2. Kätilö sanoi kuitenkin ettei hätää, oleile vain kotona rauhassa.
18.00
Kävin ruokakaupassa ja viemässä postiin yhden palautuksen. Sitten veimme miehen kanssa koirat lenkille. Lenkillä joutui välillä pysähtymään hetkeksi, supistukset alkoivat tuntua ikäviltä.
19.00
Tein ruokaa ja koetin syödä, kun ei tiennyt miten pitkä yö on tulossa.
20.00
Supistuksia oli tullut kaksi tuntia 5 minuutin välein, joten kysäisin sairaalalta vielä ohjeita että mites nyt. Sanoivat että voit olla kotona vaikka aamuun. Jahas. Katsoimme sarjoja, koetin rauhoittua. Ystäväni soitti minulle ja raportoin hänelle, miltä synnytyksen käynnistyminen tuntuu. Jännitti.
21.00
Kova halu oli olla kotona ja hampaat irvessä sitä yritin, mutta kun muutama supistus sai minut itkemään kivusta, mies totesi että nyt muuten lähdetään. Ei ollut ihan enää apua sairaalan suosittelemasta Panadolista. Pakkailin loput tavarat ja lähdimme sairaalalle.
22.00
Saavuimme sairaalalle hieman ennen kymmentä. Olo oli epätodellinen ja jännitti. Meidät marssitettiin suoraan synnytyssaliin, jossa piti vaihtaa karmeat sairaalakamppeet ja todettiin että kyllä, synnytys on käynnissä.
23.00
Odottelua, tiesittekö että synnytys on enimmäkseen kamalan tylsää ja kivuliasta.
00.00
Odottelua, supistusten kanssa pärjäämistä. Kokeilin ilokaasua, ei auttanut minulla niin yhtään mitään.
01.00
Oksensin pari kertaa kivusta.
02.00
Supistukset olivat aivan infernaalisen kipeitä, joten suostuin lopulta ottamaan epiduraalin. Siis oikeasti, mikään ei ole ikinä sattunut niin paljon. Ei mikään. Miehet eivät ikinä selviäisi siitä! Minulta kyseltiin useaan otteeseen, olenko luonnostani punapää. Se kai olisi vaikuttanut johonkin kipulääkkeisiin liittyen, en nyt vain muista että mihin.
03.00
Ah, ihana kipulääkkeiden tuoma autuus, mihinkään ei koskenut.
04.00
Piristyin, mies arvosti kun höpötin tunnin putkeen. Hän olisi halunnut nukkua, voi raukkaa.
05.00
Nukuin tunnin.
06.00
Odoteltiin, jännitti millainen uusi kätilö olisi, vuoro kun vaihtui pian.
07.00
Tässä vaiheessa alkoi päästä ns. tositoimiin, vähitellen.
08.00
Synnyttäminen oli vähän tylsää ja ikävää ja kesti tuskallisen pitkään.
09.00
Huusin yhä perkelettä synnytyssalissa niin, että koko huone raikui. Mutta hei, minua kehuttiin miten hienosti ja sitkeästi hoidin homman ja että urheilijataustani huomasi.
10.00
Vaavi syntyi tasan kello 10, raskaus oli virallisesti ohi!
