Oma matka värien maailmaan
Mitäpä sitä koti-äiskänä näillä pakkasilla muuta tekisi lapsosen nukkuessa, kuin kirjoittelisi. Jatkan siis väreistä, kun kerran nyt niistä vauhtiin pääsin. Itse olen aina ollut hirveän kiinnostunut vaatteista ja oikein kriittinen, mitä värejä suostun päälleni pukemaan. Jo pienenä valitsin kankaat itse ja äiti sitten ompeli, näitä lähinnä limenvihreitä ihanuuksia. Okei, nyt ei oteta lukuun teini-iän goottikautta, joka ei onneksi kestänyt kovin montaa vuotta. Olin myös sentään sen verran fiksu, etten esimerkiksi lähtenyt värjäämään tukkaani mustaksi, huh huh. Nykyään tuntuu niin ääliömäiseltä edes miettiä, että on kulkenut lähes pelkästään mustissa, kun on niin paljon parempia vaihtoehtoja! Joten ei oteta tätä huomioon, vaan palataan siihen, että olen kiinnostunut väreistä.
Joskus nuorempana saattoi vielä ostaa jotakin vaatteita jotka ovat kivan värisiä, miettimättä niin paljon että sopiiko kyseinen väri vai ei. Tämä on karsiutunut vuosien varrella melkoisen tehokkaasti ja välillä oikeasti ärsyttää, kun kaupoissa ei ole mitään itselle sopivaa, tai jos joku kiva vaate on täysin väärää sävyä. Vaikka omat sävyt ovat aina löytyneet luontaisesti, olin toki hirveän kiinnostunut koulun värianalyysikurssista. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä oli kyllä varsin jännittäviä juttuja, johtuen varmasti siitä että opettajamme ei ollut käynyt koulutusta aiheeseen liittyen. Virallisestihan värianalyyseja ei saa ilman lisenssiä tehdä ja ehkä ihan syystä. En kyllä väitä, ettei osa ”ammattilaisistakin” hoitaisi niitä vähän hassusti. Minullakin on käynyt muutamia asiakkaita, jotka on analysoitu kertakaikkiaan väärin, enkä ymmärrä miten se on mahdollista. Asiakkaat ovat itse monesti huomanneet sävyjen olevan täysin pielessä ja selittelevät sitten asiaa niin, että heidän omat värinsä ovat muuttuneet iän myötä. Tämä tosin ei ole mahdollista, että niin radikaali muutos tapahtuisi että siirryttäisiin kokonaan toiseen väriperheeseen. Todennäköisesti omat värit muuttuvat sen verran, että esimerkiksi oman väriperheen vaaleammat sävyt saattavat sopia paremmin.
Yksi kikka onnistuneeseen analyysiin on tosiaan peittää ne hiukset, mikäli ovat värjätyt. Koulussa tätä ei tehty, joten minunkin analyysistani tulokseksi tuli syksy. Kyllähän syksyn värit näyttivät kauniilta punaista tukkaani vasten, tosin hiusten väri kun ei saisi analyysin lopputulokseen vaikuttaa, jos se ei ole oma. Ihmettelin silloin vähän joitakin juttuja, kuten että opettajan mielestä kirkas turkoosi ei muka olisi minun värini, varsinkin kun se sopii minulle upeasti. Myös mustaa ei tuomittu ihan täysin, vaikka onhan se tummasininen parempi. Kaapissani oli silloin sekaisin sekä kevättä että syksyä, joten kyllä joitakin kevään värejä tuli kirpparille kiikutettua, tätä analyysia uskoen. Onneksi en ole jäänyt itkemään niiden perään, olen sitä tyyppiä että vaatteita vaan sikiää jostain lisää ja niitä täytyykin laittaa kiertoon vähintään pari kertaa vuodessa.
Kun sitten lopulta kouluttauduin värianalyysien tekoon itse, oli oikein mielenkiintoista päästä analyysiin oikean ammattilaisen käsiin. Silloin osasi jo itsekin katsoa asioita aivan eri tavalla ja keväthän sieltä minulle sitten tuomioksi tuli, se sopi huomattavasti paljon syksyä paremmin. Aluksi olin hieman järkyttynyt, kevään värit ovat toki kauniita ja kirkkaita, ihania karkkivärejä. Kevät kuitenkin kestää tummuutta kaikista huonoimmin, joten sepä oli minulle uutta. Alkujärkytyksen jälkeen tajusin kuitenkin aivan mielettömät mahdollisuudet shoppailla taas vaatekaappi uusiksi, joten toivuin nopeasti.
Sellaista kapinointia kesti pari viikkoa, en halunnut heti luopua kaikista syksyisistä vaatteista. Sitten kun tajusin miten paljon paremmin kevät oikeasti sopii, pistin loputkin pois. Onneksi vaatekaappi sisälsi edelleen myös kevään sävyjä, en jäänyt ihan ilman vaatteita kuitenkaan. Mustat ihanat mekot raivasin pois ja lahjoitin ystävälle, kun en raaskinut myydäkään. Jätin vain pari, jos johonkin tarvitsee.
En toki ole itsekään aivan ehdoton näissä asioissa, vaikka siltä voi kuulostaa. Farkut ovat farkut ja käytän mustia housuja, koska eihän niitä vedetä naamalle. Osa takeista on mustia myös, koska värillisiä ei vain aina kaikista malleista löydä. Siinä etsinnässä kyllä olen onneksi onnistunut melko hyvin, omistan noin kolmekymmentä takkia, joten niitä on laidasta laitaan. Mustaa voi aina asustaa huiveilla ja toisaalta esimerkiksi meidän talvemme ovat niin ihania, että kukaan ei katso kun painelen menemään mustassa (oli alessa) untuvatakissa huppu päässä ja kaulahuivi naamalla.
Raskausajan jälkeen shoppailun tuskat ovat kauheat ja odotan kevättä ihan hirveästi! Vaatekaapissa on niin paljon kaikkia ihanuuksia, joita pitäisi päästä ulkoiluttamaan.