Hoitovapaalle vai ei?
Nyt kaipailisin kokemuksia, armaat kanssamammat. Oletteko pitäneet hoitovapaata, jos niin kuinka kauan? Ja miten ylipäätänsä olette siihen kyenneet taloudellisesti? Rikas mies? Sivutuloja? Hämäriä bisneksiä? Miten kukaan pystyy ikinä olemaan hoitovapaalla näillä tuilla!
Siis joo, toki tämä ei yllätyksenä tullut, mitä asioita selvittelin ja muilta kuulin, että eihän sitä hoitovapaalla rahoissa kieriskellä. Syyskuussa pitäisi se aloitella ja jestas kun tuli pahamieli Kelan päätöksestä kuitenkin, rahaa ei jää käteen juuri mitään, siitäkin vähästä kun vedetään veroa se 20-30%. Ihan kertakaikkiaan mahdoton yhtälö. Ei tunnu mukavalta että vaikka ehkä haluaisin, minulla ei taida olla varaa olla lapseni kanssa kotona. Ihan älytöntä! Maksaahan se päivähoitokin, toki. Paljon on siis mietittäviä asioita.
Olen ilmoittanut töihin olevani poissa ainakin tämän vuoden loppuun, joten viimeistään lokakuussa pitäisi päättää, että mitä teen. Jatkanko kotoilua, vai menenkö jo töihin. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että olisin halunnut olla vaavin kanssa kotona edes hieman pidempään, mutta voihan se olla että mieli tässä vielä muuttuu. Toki meillä on tapana ilmoittaa hoitovapaan kesto kahdessa jaksossa, että samalla kun päätöksen teen, pitäisi tietää että puhutaanko sitten kuukaudesta, vai vuodesta!
Minua vaan ihan puhtaasti *ituttaa se fakta, että työttömänä jäisi käteen enemmän rahaa, kuin hoitovapaalla. Miksi? Mikä järki tässä on! Miten kukaan ikinä pystyy olemaan lapsen kanssa kotona esimerkiksi sen kolme vuotta, näillä summilla! Me toki saadaan sitä tukea vähennettynä, mutta ei taida täysimääräisenäkään summa mikään päätä huimaava olla. Onhan sitä tietenkin säästöjä, mutta summa on sellainen, ettei mitenkään riitä kuukaudeksi kaikkiin menoihin, vaikkei ylimääräistä tuhlailisikaan. Eli väkisinkin kotoilu alkaisi nakertaa säästöjäkin pikkuhiljaa, mikä ei toki sekään tunnu mukavalta. Väittäisin myös että moni äiti joutuu tekemään aika paljon enemmän, kuin osa työttömistä. Täysi härdelli pyöritettävänä ja kasvatettavana vaavi josta pitäisi saada edes jotenkin yhteiskuntakelpoinen, siihen sitten vielä päälle stressi rahasta. Onko lastenhoito niin helppoa, ettei siitä tarvitse maksaa, kuten kotona makoilusta? (Sori työttömät, tiedän ettei kaikki ole siinä tilanteessa vapaaehtoisesti, itsekin joskus ollut eikä ole kivaa…) En vaan ymmärrä, tällä hetkellä kiehuu yli ja pahasti! Olisi mukavaa että äideille suotaisiin tukia edes saman verran, kuin muillekin. Onko muka automaattisesti ajateltu, että mies elättää? Tai että lapsilisä jotenkin tilanteen pelastaisi?
Onhan minulla sivutoimiset värianalyysini, mutta fakta on, että asiakkaita ei ole jonoksi asti. Varsinaisen työn palkkani on toki sekin aivan surkea, joten siksi palaaminen töihin heti ei ole automaattinen itsestäänselvyys sekään. Joutuu oikeasti vähän miettimään ja laskemaan, että mikä lopulta kannattaa. Eli tässä nyt sitten varmaan isutaan sormet ja varpaat ristissä ja odotetaan sitä suurta mahdollisuutta jonka on vielä pakko sattua kohdalle, toivoen että nämä kaikki asiat lopulta järjestyvät. Koska pakkohan niiden on!
Kiitos siis tästäkin, en saa olla lapseni kanssa kotona. Se on periaatteessa mahdollistettu, mutta käytännössä tehty aika mahdottoman vaikeaksi.