Ylisuorittaja

Nyt on miehen synttärit juhlittu, huh huh. Viinilasillinen on niin ansaittu, tai ehkä muutama. Olen sitten pari päivää jynssännyt asuntoa ja leiponut, sekä stressannut. Taas hullua ylisuorittamista, pitää olla täydellinen kodin hengetär. Kävihän meille peräti miehen vanhemmat ja mummo, jonka jälkeen liuta kavereita. Suoranainen stressin paikka siis, todella. Tähän touhuun vielä vauvanhoito päälle ja koko viikon jatkunut väsymys kiitos huonojen öiden, niin kyllä tänä aamuna jo tuntui, että en muuten enää jaksa.

Tästä ei nyt kyllä voi syyttää silti pelkästään vaavia. En ymmärrä mikä siinä on, että aina jos järkkään mitkä juhlat tahansa, minun on ihan pakko siivota. Tilanteen ja jaksamisen mukaan enemmän tai vähemmän, mutta kuulun justiinsa niihin että kun joulu tulee, pitää kaikki kaapitkin ottaa alas ja siivota. Koska niihin kaappeihinhan tietysti kurkitaan ensimmäisenä. Sitten yleensä ennen joka juhlia, sitä on ihan tajuttoman väsynyt ja rasittanut itsensä loppuun. 

Tästä päästään leipomiseen, joka kohdallani on luku sinänsä. Pidän siitä todella paljon, joten tulee aina vähän ylimitoitettua tarjoilut. Nytkin yksi kakku on vielä koskemattomana jääkaapissa. Mutta kun kolme tuntui niin kamalan vähältä! (Lisäksi tietysti pullat ja keksit, ettei vain lopu kesken!) Eihän tämä toki ollut mitään ristiäisten viiteen kakkuun verrattuna. Nyt oli pakko kyllä luopua hienoista koristeluista, en jaksanut enää suorittaa. Seuraava kakkushow lienee sitten vaavin synttärit, katsotaan mitä hienoa keksin sinne! 

Vaikka päivällä tämä kaikki tuntui vähän älyttömältä, niin toisaalta nyt olo on rento, mieli on hyvä ja meillä on siisti koti! Joten toisaalta, en tiedä kuinka huono juttu se sitten on.