Varo Loviisan päivää!

Täällä se taas on, nimittäin Loviisan päivä. Päivä, jota olen aavistuksen kammoksunut ihan pienestä tytöstä asti. Päivä on nimittäin mummoni kuolinpäivä, kuten myös isomummoni. Samalla päivä on myös isomummoni nimipäivä.

Mummoni kuolemasta on aikaa nyt 21 vuotta, mutta kyllähän tällainen oli mielestäni melkoisen karmivaa jo ala-asteella. On muuten edelleen.

fullsizerender-22.jpg

Joka vuosi olen aavistuksen jännittänyt tätä päivää ja pitänyt sormet ja varpaat ristissä, ettei kenellekään vain kävisi mitään. Uskon henkimaailmaan ja olen useaan otteeseen nähnyt mummostanikin unta, en nyt kuitenkaan todella pitkään aikaan. Kunnes sitten jälleen pari viikkoa takaperin, unessa taisi vilahtaa myös isomummoni. Unessa oli toki muutakin, mutta siinä myös kehotettiin varomaan Loviisan päivää. No niin… että sillä tavalla. Tuo onkin ainoa muistikuva, mikä unesta on jäänyt häiritsevänä mieleen pyörimään. 

Nyt olen sitten vain kovin toiveikas, että kyseessä oli oikeasti vain uni, eikä varteen otettava varoitus. Olen vahdannut vaavia koko päivän ihan hysteerisen tarkasti ja odotan vain, että tämä päivä olisi jo ohi. Meillä enneunet kulkevat suvussa, juurikin tällä puolella. Ihan kaikkea en siis vain kertakaikkiaan osaa ohittaa olan kohautuksella. Varmaan sellaisten mielestä höpsöä vaivata tällaisella päätänsä, jotka osaavat olla realisteja viimeiseen asti. Mutta eikö olisi vähän tylsää, jos ei uskoisi tuolla toisella puolella olevan yhtään mitään? Aiheesta voisi tarinoida paljonkin, mutta nyt olen kertakaikkiaan liian väsynyt ja mieli maassa että saisin järkevää tekstiä aikaiseksi. Toisaalta myös nuo unet ja tapaukset ovat osa niin henkilökohtaisia, ettei niitä välttämättä halua edes jakaa kaikille. Toisaalta taas myös kirkkaassa päivän valossa tuntuu hieman hassulta niistä edes kirjoittaa, tulee vähän hölmö olo että siellä ruudun toisella puolella joku sitten pyörittelee päätänsä, että just joo, näinpä varmaan kävi, uskottavaa. 

fullsizerender-21.jpg

Noin muuten päivä onkin mennyt melkoisen ankeissa merkeissä. On sateisen harmaata, koleaa, sekä mieli on maassa väsymyksen ja vaavin kiukuttelun takia. Tuntuu että kaikki mahdolliset kolotukset vaivaavat ja olen ennättänyt murehtia jo vaikka mistä, vaikka ollaan vasta iltapäivän alussa! 

Mutta ei kun vain hyvää Loviisan päivää jokaiselle. 

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.