Päiväkirja: kesä- heinäkuu 2015

22.6.15

Rv 20+0, eikä minua vieläkään kiinnosta. Periaatteessahan tämä keskiraskaus tuntuu aika helpolle, olo on parempi, oikeastaan melko normaali. Ainoa mikä poikkeaa aikaisempaan on oikeastaan se, että salilla veto on edelleen aika poissa ja iltaisin saattaa yhtäkkiä iskeä kamala väsymys. Ja tietysti kasvava vatsa… jota koetan muistaa rasvata. Ei se toki hirveästi kasvanut vielä ole, sain juuri juhannuksena kaveriltani palautetta että maha on epäreilun pieni, ei uskoisi että mennään mitä… viidennellä kuulla? Ai kamala.

Kieltämättä olisi ihan mukavaa, että tämä alkaisi vähitellen olla ”kivaa”. Seuraava tavoite onkin viikon päästä oleva toinen ultra, josko sitten? Jos ei, en tiedä mitä teen. Jos minulta kysyttäisiin olenko onnellinen, voisin rehellisesti sanoa että en ole. En nyt mitenkään masentunutkaan, mutta en yhtään onnellinen.

28.6.15

Huominen rakenneultra jännittää. Enpä olisi uskonut, mutta olen jännitellyt sitä perjantaista asti ja tänään olo on sietämättömän levoton. Onneksi aika on heti aikaisin aamusta. Mikä sitten jännittää? No, pari asiaa.

Ensiksi se, saako lapsen sukupuolen tietää. Minun nimitäin ehdottomasti tarvitsee koska toivon, että sen myötä raskaus muuttuisi edes vähän mieleisemmäksi asiaksi, eikä vauva ole vain joku ylimääräinen loinen tuolla mahassa. Jos siitä sitten tulisi persoona, vaikka tiedänkin ettei ultra ole 100% varma. 

Toinen asia on toki se, että onhan siellä kaikki hyvin. Kyllä, jopa tällaista lapsivihaajaa kiinostaa. Minua vaivaa kun liikkeet kai pitäisi jo tuntea, viikoja 20+6. Enkä ole varma, olenko tuntenut, kun en tiedä mitä pitäisi tuntea! En tosin ole hirveästi kuulostellut. Yksi päivä esimerkiksi istuessa huomasin, kun mahassa muljahti nopeasti kolme kertaa, vähän sellainen elohiirimäinen nykäys. Voihan se olla, että se oli sitten sitä.

29.6.15

Aamulla seitsemältä menimme sairaalalle ja siellä olikin vielä mukavan rauhallista, mitä nyt yksi pariskunta ryntäsi synnyttämään. Huokaisin helpotukseta siinä vaiheessa kun huomasin että ultraaja on sama nainen kuin viimeksi, tiesin hänen kertovan sukupuolen, jos se näkyy. Noin muuten rakenneultra ei ollut erityisen mielenkiintoinen, pelkkää sotkua ruudulla. Aikaa meni puolisen tuntia. Masussa oli kaikki niin kuin pitää ja vauvan koko vastasi melko tarkalleen viikkoja. Sanoin aika alussa toiveemme tietää sukupuoli ja ultraaja sanoi, että tytöltä enemmän näyttää. Olen koko ajan toivonut tyttöä, en varmaan osaisi olla pojan kanssa senkään vertaa. Ja onhan minulle tosiaan polttariennustuksissa luvattu tyttöä, lisäksi raskaaksi tuloni jälkeen roikotin vihkisormusta hiuksessa vatsani päällä ja kysyin, kumpi siellä on. Sormus alkoi pyöriä ympyrää, mikä tarkoittaa tyttöä. Mihin sitä olisi voinut enää uskoa! 

14.7.15

Nyt on raskauden kanssa melko seesteisen rauhallinen vaihe. Toki kaikenlaista pikku vaivaa ja kolotusta on lähes koko ajan että en kyllä nauti silti yhtään, jos nyt rehellisiä ollaan. Mutta, olen oikeasti välillä jo alkanut odotella, millainen pikku tyyppi sieltä tulee! Minä! Aika hauskaa. Neuvolastakin sanottiin viimeksi, että alkuun nähden tilanne on huomattavasti parantunut. Olen jopa metsästänyt huuto.netistä lehden, jossa on kastemekon kaava ja paljon neuleohjeita vauvalle. Haluan nimittäin todellakin ommella mekon itse, että saan siitä persoonallisen.

Tänään palailin lomalta töihin ja kipu jaloissa on sen mukainen. Kaksi viikkoa ja kolme päivää, sitten uusi lomapätkä. Olo tosin on vähän surkea, töitä on hirveästi, tuohon väliin mahtuu vain kolme päivää vapaata ja siihen on myös ympätty verikoe, sokerirasitus ja lääkäri. Eli todellakin odotan seuraavaa lomaa, silloin kaikki tämä on takana päin.

16.7.15

Nyt se tuli eteen, nimittäin napakorun vaihto-operaatio. Viikolla 23. Ei tilanne vielä mikään kriittinen ollut, mutta huomasin että tietyissä asennoissa koru jo vähän kiristää ja kun asiaa tutkiskelin, niin eipä tuolla enää tilaa hirveästi ollut. Tänään sitten suihkusta tullessa ensin lattialle kolahti korun pallo ja perässä itse koru, joten ajattelin että okei, nyt on aika. Olin tilannut raskausajan napakorun jo aika alussa, joten se oli valmiina odottamassa. 

26.7.15

Nyt mennään rv 24+6 ja olipa hämmentävää, kun tällä viikolla nyt ensimmäistä kertaa potkut on oikeasti voinut tuntea selvästi. Ei tarvitse tosiaan enää miettiä, että onkohan nuo nyt niitä lapsen liikkeitä. Viime tiistaina itseasiassa huomasin tämän ensimmäistä kertaa sohvalla makoillessa, kun vauva potkaisi pari kertaa niin, että maha värähti siitä kohtaa. Miehestäni tämä oli hirveän hauskaa, itse reagoin siihen tapani mukaan hienosti saamalla hysteerisen itkukohtauksen, kun mielestäni se oli niin ällöttävää. Jälkeenpäin oma reaktio kieltämättä vähän huvitti, lienee oli väsymykselläkin osuutta asiaan. Mutta tyypillistä minua joo, moni olisi innoissaan. Onhan tässä oltu yhtä hermorauniota koko raskausaika, joten hyvin sopii kuvaan. Vauva kuitenkin liikkuu paljon ja potkii päivittäin, mikä lienee hyvä.

Kävimme viikolla mieheni kanssa myös katsomassa vaunuja lastentarvikeliikkeessä, mikä oli aika hämmentävää. Minä! Vaunuostoksilla! Siis oikeasti.

Menin myös vähän paniikkiin eilen, kun lueskelin mitä raskausviikolla 25 tapahtuu. Siinäpä sitten sanottiin, että viimeinen kolmannes alkaa! Siis oikeasti, nyt jo? En tiedä missä kuplassa olen taas elänyt, mutta aika hurjaa. VIIMEINEN!

Viikot lisääntyvät, stressi kasvaa. Jatkoa seuraa…