Lapsen unikoulu
Meidän vaavi on vedellyt nyt kolmena yönä sellaisia 13 tunnin unia. Ja ihan ilman maitoa. Minulla on nyt vähän sellainen trollattu olo, tästä koko unihommasta. On ollut niin vaikeaa ja jatkunut niin pitkään, sitten kaikki meneekin näin helposti. Turha on toki jälkeenpäin jossitella mutta väkisinkin miettii olisiko yöt saanut parannettua jo vaikka muutama kuukausi takaperin, kun alkoi olla jo itselläkin todella tuskaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ei voi tietää. Mutta nyt meillä nähtävästi nukutaan. En väitä itseäni todellakaan alan asiantuntijaksi missään määrin, mutta ajattelin kerätä tähän pienen tiivistelmän mikä meillä lopulta toimi.
Asia viivästyi myös siksi ettei neuvolasta apua tullut, ei minkäänlaista mielipidettä asiaan. Toki mikä toimii yhdelle ei toimi välttämättä toiselle, mutta olimme ihan pihalla mitä lähteä edes kokeilemaan. Varmaan jokainen on kuullut juttuja miten lapsi traumatisoituu jos sitä huudattaa yön läpi, joten johan tässä menee ihan sekaisin mitä uskaltaa edes testata. Oikeastaan meille sanottiin vain, että antakaa sitä maitoa jos se auttaa lasta nukkumaan.
No, kun oli tarkistettu lääkärissä että vaavissa ei ole mitään vikaa ja kyseessä on opittu tapa, lääkärikin kehotti meitä huudattamaan. Hän tosin sanoi, että vaavin pitäisi nukkua omassa huoneessaan. Sitä ei nyt tapahtunut, vaavin sänky on edelleen meidän makkarissa. Toki huudatusasiaa viivästyttivät myös tarinat siitä miten se sitten kestää niin ja niin monta yötä, jopa viikkoja. Emme olleet suunnitelleet lähtevämme tälle tielle nytkään, vaan päätös tuli yöllä aikalailla lennosta.
Oma rauhallisuus on nähtävästi äärimmäisen tärkeää ja sitä ei kyllä voi korostaa liikaa. Onhan se tietysti itsestäänselvyys, mutta kyllä on nimittäin hankalaa lapsen kanssa, joka on kuin demonin riivaama! Sitten kun tälle tielle päätti määrätietoisesti lähteä, niin tuli ihme kyllä sellainen olo että lapsi ei pistänytkään enää vastaan, vaan ymmärsi ja kuunteli. Siis nämä ymmärtää puhetta! Olipa hyvä, että kokeiltiin.
Me teimme kyllä niin, että olimme samassa huoneessa ja annoimme vaavin huutaa kehdossaan. Ensimmäisellä kerralla huusi 20 minuuttia ja nukahti, toisella kerralla kun oli huutanut tunnin annoin vesipullon, johon vaavi lopulta alistuen nukahti. Tällä kertaa emme nostelleet syliin tai hyssytelleet, kun se ei ole aiemmin tuottanut mitään tulosta. Onnistuimme jotenkin torkkumaan noiden huutojenkin läpi.
Kyllä oli aamulla voittajafiilis. Pääsimme mielestäni aika helpolla, kun neuvolastakin uhkailtiin että temperamenttinen saattaa huutaa koko yön. Jatko tietysti jännitti, kun nythän tätä valittua polkua oli sitten pakko jatkaa.
Seuraavana yönä oli enää vain pientä kitinää ja nyt pari yötä vaavi on nukkunut. Ihan tosiaan nukkunut, ilman maitoa ja 12-13 tuntia. Ihan mieletöntä! Ja pelottavan helppoa… olen varma että joku jekku tässä täytyy olla. Vesipullon olemme antaneet sänkyyn yöksi edelleen. Ei sitä vettä paljoa kulu mutta olen pari kertaa kuullut vaavin sitä ryystävän, joten pitäkööt ainakin toistaiseksi.
Iltamaitona annamme vaaville ainakin tällä hetkellä kauramaitoa korvikkeen sijaan, en tiedä onko sillä mitään vaikutusta. Nyt ei kuitenkaan enää sitä korviketta, ettei vaan saa siitä mitään ideoita.
Unihoitaja soitti perään tänään liittyen lääkärikäyntiimme ja ehdotteli tapaamista. Oli iloisesti yllättynyt, kun kuuli miten olimme saaneet asian hoidettua. Sanoi, että olemme tehneet ihan oikein, näin pitikin toimia. Voi että kun joku olisi sanonut heti ja selvästi: huudattakaa, se on ihan ok, lapsi ei mene rikki! Unihoitaja kyseli mitäs tehdään, vaihtoehtoja oli kaksi. Joko antaa asia olla jolloin lähete poistetaan tai sopia soittoaika, jolloin lähete otetaan käsittelyyn ja meillä on puoli vuotta aikaa toimia. Hetken mietittyäni totesin ettei ole mitään haittaa jos sovimme soittoajan vaikka parin viikon päähän, on tässä kuitenkin koko ajan sellainen olo kuin kävelisi heikoilla jäillä. Entäs jos tilanne taas yhtäkkiä pahenee.
Mutta en osaa edes sanoa, miten mahtavaa kun on nukkunut yöt viikon!!!