Vapaiden tärkeys
Lapsille pitäisi vain olla käyttöohjeet. Ihan sama vaikkei samat asiat toimikaan kaikilla, mutta silti. Joku sellainen kirjanen, mistä voisi tarkistaa että jos se tekee näin, kokeilepa tätä. Pitäisi varmaan laatia. Jos joku olisi meille sanonut aiemmin esimerkiksi että nyt vaan annatte sen penskan huutaa yöllä, en tiedä olisiko meillä nukuttu jo paljon pidempään. Nythän meillä siis tosiaan edelleen nukutaan yöt! Jännää. Kylläpä niin moni asia on muuttunut valoisammaksi, kun saa taas unta. Ei tietysti ihan kaikki. Lähinnä fyysisesti vointi on huomattavasti parempi, mutta henkinen puoli on taas vaihteeksi kyllä vähän hakusessa.
Olen kertakaikkiaan aivan täysin kyllästynyt olemaan lapsen kanssa kotona ja hajoilen asian kanssa enemmän ja vähemmän, päivästä ja mielentilasta riippuen. Se on suorastaan riemastuttavaa kun huomaa olevansa jumissa sellaisessa tilanteessa, missä ei ole itseasiassa koskaan halunnut olla, tai edes ajatellut olevansa. Onneksi meno toki on päivä päivältä siedettävämpää, neidin kasvaessa. Mutta niinpä sitä vain yllättävän helposti ajautuu tilanteeseen, jossa jumittaa päivät kotona, muiden käydessä töissä ja koulussa. Etenkin näin talviaikaan. Sitten ehtii olla reilusti keskenään omien ajatustensa kanssa, mikä lopulta alkaa olla vähän hermoja raastavaa seuraa, varsinkin jos on sellainen yliajattelija kuten minä. Olen myös sellaista tyyppiä, joka tarvitsee toimintaa ja tekemistä. Koko ajan pitäisi olla joku projekti kesken, vaikka sitten kotona jos ei muuten. Onhan tässäkin vapailla olossa toki puolensa, mutta välillä ne puolet tuntuvat olevan hukassa.
Tilanne on siinä mielessä turhauttava, että periaatteessa aikaa on liikaa. Siis ihan älyttömästi liikaa. Toisaalta taas ei ole. Mitään muutahan ei juuri voi tehdä, kuin vahdata että lapsi pysyy suurin piirtein hengissä ja täytyyhän sille seuraakin välillä pitää. Se on muuten hirveän tylsää puuhaa tuon ikäisen kanssa. Kaikki tekemättömät hommat ja muu pyörii mielessä, mutta olet silti vähän niin kuin jumissa jossakin hämmentävässä tilassa jossa vain ”olet”. Haluaisi pitää itsensä kiireisenä ettei ehdi vatvoa asioita niin paljon, muttei pysty. Koska ei ole riittävästi omaa aikaa.
No, ainakin tällä hetkellä lapsi menee hoitoon ainakin kerran viikossa päväksi, että minäkin saan tuulettaa päätäni ja tehdä mitä huvittaa. Kyllähän se yleensä rentouttaa, paitsi niinä pävinä kun vapaistakin ottaa morkkiksen sen takia jos et aio heilua koko ajan rätti kädessä kotona. Kun kerrankin olisi aikaa siivota kunnolla! Ja sitten jos vain lepäilet! Minkä takia äitiyslomastakin pitää tehdä hirveää suorittamista, onko siihen muka olemassa joku sääntö kuinka päivät tulee viettää ja mikä on hyödyksi käytettyä aikaa. Pitäisi opetella ajattelemaan, että jokainen päivä kun mielenterveys ei ole akuutisti pettämässä, on käytetty ihan äärimmäisen hyvin teki silloin mitä tahansa. Oli se sitten siivousta, kuntosalia tai kavereiden tapaamista. Tai karvalapsien paijaamista! Koiruudet osaavat kyllä ottaa siitä kaiken irti, kun huomaavat olevansa huomion keskipisteenä.
Joka tapauksessa nämä välipäivät ovat ainakin itselle ehdottoman tärkeitä ja välttämättömiä, varsinkin kun en koe tätä kotiäitiyttä edelleenkään millään lailla luontevana tai itselle sopivana ratkaisuna. Syksyllä toki sitten työt taas kutsuvat.
Vellon edelleen tässä mikään ei kiinnosta mitään en saa aikaiseksi suosssa, mitä on nyt jatkunut jonkun aikaa. Ehkäpä se tästä. Näin viime yönä unta, jossa minulle sanottiin että tällä viikolla on viimeiset pakkaset ja sitten alkaa tulla kevät. Se olisi aika piristävä ajatus.
