Viikko vauva-arkea: tiistai
Puoli litraa kahvia, kyllä kiitos. Tänään kaikki ihan puhtaasti *ituttaa. Vaavin itku käy korviin, hermostun koirille, hermostun ylipäätänsä ihan mistä tahansa. Syynä huonot unet, yllättäen. En oikeasti tajua, miten tähän pystyy jos nukkuu huonosti koko vuoden, tai jopa joissain tapauksissa kaksi. Muisti pätkii tavallista enemmän ja keskittyminen on vaikeaa.
Vaavi heräsi syömään kolmelta, nukahti siitä kyllä heti. Tosin puklailu ja mahdoton jumppaaminen alkoi sitten tuntia myöhemmin ja aikalailla valvoimme neljästä jonnekin puoli kuuteen. Maha vaivasi selvästi, mutkuili siihen malliin. Itkenyt ei onneksi, mutta ihan mahdotonta huitomista ja potkimista, oli siis todella levoton. Viimeinen kerta ”perhepetiä”, viimeksi meillä meni ihan hyvin, mutta jatkossa saa nukkua omassa sängyssään. Voihan se olla että tällaista riehumista on ollut muinakin öinä, mutta en vain ole herännyt siihen niin herkästi, kun vaavi ei ole aivan vieressä. Lopulta kampesin ärsyyntyneenä hakemaan olkkariin jäänyttä kehtoa, mutta sittenpä vaavilta menikin yhtäkkiä taju kankaalle, joten annoin jäädä sänkyymme nukkumaan. Vaikka sitten torkuimme jonnekin puoli yhdeksään, ei se näköjään päivää enää pelasta. Tänään ei toki varsinaisesti tarvitse tehdä mitään, mutta illalla on odottamani personal trainer tapaaminen, joten ihan jo pelottaa tajuanko mistään mitään.
Päivään kuuluu nyt siis lähinnä leffaa ja kahvia, aamulla raahauduttu pakollinen ruokakauppareissu oli melkoinen suoritus. Posti toi kaksi ebay shoppailun tuotosta, mutta en jaksanut innostua edes uusista vaatteista, eli nyt oikeasti väsyttää! Paketeissa oli pitsihelmainen tunika ja trikootakki epäsymmetrisellä helmalla. Ei huvittanut edes sovittaa ennen kuin pesen, niin voimakkaat tuoksut näistä lähti. Ihanat terveelliset väriaineet.
Ajattelin tänään laitella kiinteistönvälittäjälle sähköpostia, että kävisikö kuitenkin arvioimassa asuntomme. Emme nyt ole tehneet mitään päätöksiä vielä, vaikka tosin löysimmekin yhden meitä kiinnostavan talon. Se olisi melkoisen hyvä, ainoa mitä tarvitsisi tehdä, on tapettien vaihto. Talo on loistavalla paikalla, mutta ehkä hieman liian kaukana makuumme. Mutta, tuleehan noita myyntiin koko ajan, helpottaisi jos tietäisi suuntia, mitä omasta voi odottaa. ”Pientä” siivousta tämä tosin vaatii, lisäksi kyllä vastustaa muutenkin, eilen huomasin että yksi varastohylly ulkovarastosta oli romahtanut ja kaikki on nyt sitten sitä myöten sekaisin ja pitkin lattioita. Sitä en kyllä nyt tähän hätään ala myllätä, en jaksa!
Salilla käynti sujui yllättävän hyvin ja jaksoin tsempata väsymyksestä huolimatta. Personal trainer oli kyllä todella pätevä ja sain irti paljon kaikenlaista uutta! Voin ehdottomasti suositella, etenkin raskauden jälkeen kun pitäisi kiinnittää huomiota tiettyihin juttuihin. Olen käynyt pari kertaa salilla raskausajan ohjelmalla ja se on kuulema liian rankka. Enpä olisi uskonut. Esimerkiksi kyykkyjä en saa tehdä vielä sellaisenaan, kun synnytyksestä on vasta kolme kuukautta aikaa. Myös muutamia ylläreitä löytyi, kuten se että oikea pakara on paljon vasempaa heikompi, mikä saattaa olla selkäkipujeni yksi syy. Lisäksi ojentajani on paljon vahvemman oloinen kuin hauis, itse olisin veikannut juuri toisin päin. Vatsalihaksillekin on jo pientä liikettä, hyvin on kuulema lihasta masussakin. Tsekkasimme yhdessä vatsalihasten tilanteen ja NYT minäkin osaan sen tarkistaa. Ihmettelen miten neuvolassa ei voida tähän kouluttaa, koska ei ollut kamalan hankalaa. Minkäänlaista erkaumaa ei ole navasta ylöspäin, navan alapuolella vielä pieni. Se tosin ei kuulema välttämättä koskaan täysin palaudu synnytyksen jälkeen, mikä oli minusta vähän masentavaa. Kunhan nyt ei jäisi mitään pömppömahaa sitten riesaksi sen takia. Tosin se rako voi kuulema olla jopa kaksi senttiä, että tilanteeni ei siinä mielessä ole onneksi mitenkään huolestuttava. Toivoakin vielä on, kun aikaa on tosiaan mennyt vasta se kolme kuukautta. Teimme kaikki liikkeet läpi nyt yhden sarjan verran, eli 20 toistoa. Ja muuten jestas, että olen kipeä! Joka paikkaa tärisyttää ja sattuu, kylläpä tosiaan saa taas tehdä töitä. Haaveilemaani zumbaan saan mennä vasta, kun synnytyksestä on kulunut noin puoli vuotta. Ei juoksua ja hyppyjä ennen sitä.
Nyt menenkin siis saunaan ja nukkumaan, onneksi mies on taas kotona auttelemassa neidin hoidossa. Illasta tosin pitäisi tulla rauhallinen, kun on vaavin kylpyilta. Se on neidin mielestä ihan parasta!
