Äidin tehtävä on HOITAA lastaan
Enpäs ole ennen kuullut yrityksestä nimeltänsä ”Mamwork”, mutta nyt törmäsin siihen eilen seikkaillessani facebookin ihmeellisessä maailmassa. Ilmeisesti yritys rekryää hoitovapaalla olevia äitejä keikkatöihin, siis aivan loistava idea! Kuten heidän sivuillaan kerrotaan, näin esimerkiksi oma ammatillinen osaaminen ei pääse unohtumaan, jos on vuodenkin poissa työelämästä, voi se joillakin aloilla olla pitkä aika. Sitä paitsi, eikös vain jo äitien pää virkisty, jos pääsee välillä tuulettumaan aikuisten kanssa ihmisten ilmoille. Kyllä, tunnistan tämän ilmiön jo kolmen kuukauden jälkeen. Voisin itsekin kuvitella lähteväni tuollaiseen juttuun mukaan!
Kuitenkin se varsinainen aihe mihin törmäsin, on yrityksen huomiota saanut twiitti, jossa ammattiliitto PAM:in puheenjohtaja Ann Selin kommentoi asiaa melkoisen ikävään sävyyn. Juttu löytyy heidän blogistaan: http://www.mamwork.fi/blogi.html, joten en nyt ala selostamaan sitä sen tarkemmin, jokainen voi lukea itse. Keskityn nyt vain lempipuuhaani, eli päivittelemään asiaa.
Itsekin kyseiseen liittoon kuuluvana, sanoisin että melkoisen asiatonta toimintaa. Ainakin tiedän jos suunnittelen jääväni äitiysloman jälkeen vielä joksikin aikaa hoitovapaalle, että tarkoitus on sitten tosiaan HOITAA sitä lasta, etten vain suunnittele mitään luovaa, edes etäisesti työstä käyvää toimintaa. Tuollainen käytös tuntuu mielestäni hieman lannistavalta ja suhtautuminen alentavalta. Tässä vaiheessa lienee tarpeen sanoa, etten yleensäkään voi SIETÄÄ capsien käyttöä, se ei mielestäni anna kamalan asiallista vaikutelmaa, joten nyt sekin seikka vain pahentaa ärtymystäni.
Tämä on vain siis tällainen perjantai-illan avautuminen, ihmettelen kovasti. Varsinkin kun tämä vaavi ei ole ainakaan minun maailmaani sillä tavoin mullistanut, että kokisin etten tarvitse elämältäni mitään muuta kuin sen HOITAMISEN, johon ilmeisesti nainen on pelkästään tarkoitettu. Se on joko äitiys tai työ, ota tai jätä.
Mieli pyörittelee koko ajan kaikenlaisia ideoita ja projekteja, toivottavasti saan kiinni jostakin. Tosin, hankalaa se kieltämättä kaiken byrokratian keskellä on muutenkin, olen pitänyt nyt lomaa päätyöni lisäksi myös värianalyysien teosta, kun en ole vielä jaksanut lähteä selvittelemään, miten homma toimii äitiyslomalla. Mitään extraahan ei todellakaan saa tienata, kuin käsittääkseni sunnuntaisin, tai jotain. Kunhan tässä nyt saa arjen rullaamaan normaalimmin, niin ehkä sitten otan tämänkin asian työn alle.
Mielestäni äitiysloma ja hoitovapaa ja mitä näitä nyt on, voi olla luovaakin aikaa. Ehkä myös pienen itsetutkiskelun paikka, kun elämä on muuttunut niin paljon. Itse koen kuitenkin että kaikesta huolimatta, elämä ei ole keikahtanut ihan päälaelleen. Luulen että suurin syy on koirat, koska onhan niitäkin pitänyt ruokkia ja hoitaa, etkä voi lähteä huitelemaan ihan minne vain, järkkäämättä hoitoa. Tästä syystä vaavi menee vähän niin kuin tässä samalla. Vaikka meillä on välillä vaavin kanssa ihan mukavaa, en osaa olla sillä tavalla, että koko elämä nyt pyörii ainoastaan vaavin ympärillä, eikä millään muulla ole enää väliä. Kyllä se kohdallani menee niin, että elämä pyörii edelleen ja vaavi menee siinä mukana, enemmän ja vähemmän sujuvasti, päivästä riippuen. Siksi minulla nousee savu korvista, kun luen tuollaisia mielipiteitä, että olehan nyt kiltisti kotona, alistu ja hoida.
Päivätyöni, muusta on turha haaveilla?
Mutta, nyt nukkumaan! Meillä oli yökylässä ystävämme kaksivuotiaan tyttönsä kanssa ja kivaa oli, mutta kylläpä olen väsynyt! En edes tiedä miksi, minä ja vieraat, kaiken pitäisi aina olla tiptop ja silleen. Olipas jännittävää, meillä ei ole ikinä ollut näin paljon lapsia. Eli se huimat kaksi kappaletta, kun oma vaavi lasketaan mukaan.
Kaiken väsymyksen seurauksena tapahtui jotain hyvin erikoista ja sain nukuttua vaavi kainalossa päikkärit, ekaa kertaa synnytyksen jälkeen, vautsi! Illasta meille tuli toinen satsi vieraita vaavia katsomaan, joten tahdonvoimalla kampesin ylös sohvalta, sillä minähän en ole sellainen äiti, joka röhnöttää kotona legginseissä ja villasukissa! No myönnän, että molemmat kuuluivat asuun tänään. Vedin niiden seuraksi Katri Niskasen mekon ja laitoin vain vähän meikkiä. Joskus pitää ottaa rennosti.
