Kolmenkympin kriisi

Kolmekymppiä pamahtaa mittariin ihan juuri kohta. Siksi nyt lienee aika aloittaa blogi, jälleen. Edellinen keskittyi lähinnä ompeluprojekteihin, joita en nyt ennätä tehdä. Lienee siis itsestään selvää, että asialle on pakko jotakin tehdä. Minulla on paljon sanottavaa, eikä vauva vielä osaa kuunnella turhan tarkkaan. 

Vaatteet, muoti ja kaikki kivat pinnalliset kauneusjutut ovat aina olleet lähellä sydäntä. Tunnustan että minussa on hieman himoshoppaajan vikaa, vai miten se nyt oli näiden tunnusmerkkien kanssa, että piilotellaan ostoksia puolisolta, valehdellaan vaatteiden hintaa ja niin edelleen. Kuka näitä muistaa, pääasia että se hetki kun vaate vaihtaa omistajaa ja sujahtaa ostoskassiin, piristää elämää aina niin paljon. Ainakin hetkellisesti, maailma tuntuu paljon paremmalta paikalta. Näin pinnallisen ihmisen ei siis varsinaisesti kuulunut saada lasta. Olen aina vihannut lapsia, myönnän sen suoraan. Vihaan edelleenkin, tykkään tietysti omastani, mutta se siitä. Jos mieheni olisi sanonut että meille ei lasta tule, olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen ratkaisuun. Toisin kuitenkin kävi. Nyt tämä shoppailufriikki ostelee sitten myös vaippoja ja lastenvaatteita (mitkä ovat itseasiassa omalla tavallaan varsin addiktoivia!) 

Olen töissä vaatekaupassa, sivutoimisesti teen värianalyyseja. Värianalyysit ovat asia, josta tulen saarnaamaan täällä ja paljon, kunhan ensin saan vuodatettua pakolliset raskausjutut ulos! Perheeseen kuuluu aviomies, kaksi koiraa ja kohta kahden kuukauden ikäinen Prinsessa, joka on tullut ihastuttamaan ja vihastuttamaan vanhempiaan. (Tuntuu kuin kirjoittaisin esittelyä jotakin haastattelua varten, heh.) Tapoihini ei kuulu kaunistella asioita, enkä aio sitä tässäkään blogissa tehdä. Jos olet äiti-ihminen henkeen ja vereen ja kullannuppusi on tuonut elämääsi täyttymyksen, et ehkä välttämättä pidä siitä mitä tulet lukemaan. Itse suhtauduin raskauteen äärimmäisen negatiivisesti ja täytyypä sanoa, että viime vuosi oli yksi elämäni hirveimpiä. Onneksi se on nyt ohi! Palaamme asiaan raskauskertomuksen merkeissä, nyt Prinsessa rääkyy iltaruokaa, joten tämä äiskä joutuu jättämään koneella olon. 

Loppuun ainoa raskauskuva jonka itsestäni suostuin ottamaan, viikko taisi olla 30. Tämä Katri Niskasen luomus vaan kätkee vatsan niin ihanasti. Ei, en ollut niitä naisia jotka ovat ylpeitä raskausmahastaan!