Minishoppaaja
Eilen vietimme shoppailupäivää naisporukalla äitini ja vaavin kanssa. Piristävää vaihtelua! Taas yksi asia, joka nähtävästi luonnistuu oikein hienosti vaavi mukana. Minä ja minun ennakkoluuloni ja pelkoni! Vaihteen vuoksi päätimme hurauttaa isoon ostoskeskukseen (ja Ikeaan) tuohon päälle sadan kilometrin päähän, joten toki vaavin mukaan otto hieman jännitti. Halusimme kuitenkin molemmat ottaa neidin mukaan, joten kohti tuntematonta!
Vaatihan tämä kaikki vähän ylimääräistä pakkaamista, sekä omat vaunut mukaan. Mutta, päivä meni ihan älyttömän hyvin! Kyllä tästä vielä kunnon himoshoppaaja saadaan aikaiseksi, vähän äiti voi olla nyt ylpeä pikkuneidistä. Vaavi nukkui automatkat mennen tullen, mikä oli kyllä odotettavissa, koska neiti on aina autossa taju kankaalla. Ensimmäisenä kävimme kahvilla ja syötimme vaavin samalla, neiti oli iloinen ja pirteä ja kauppakeskuksessa tuntui olevan paljon jännittävää ja mielenkiintoista katseltavaa. Jotkut on vaan luotu tähän hommaan heti syntymästä asti.
Itseasiassa kun asiaan kiinnitti enemmän huomiota, aika moni oli liikkeellä melko pienienkin vauvojen kanssa. Asia jota en ole koskaan ajatellut, eihän sitä huomaa ennen kuin sattuu omalle kohdalle. En voi myöskään muuta, kuin kehua miten tämä kauppakeskus oli järjestänyt olot lasten kanssa, täältä nimittäin löytyi iso perhehuone, joka oli nimenomaan tarkoitettu lasten syöttämistä ja rauhoittumista varten. Oli vaunuparkki, sohvia, joitain leluja, sermejä joiden suojissa pystyi imettämään, muutama lavuaari ja hoitoalusta, sekä minikeittiö jossa oli esimerkiksi ruokapöytä ja mikro. Todella kätevää! Mekin sitten hoidimme vaavin pari ruokailua ja vaipanvaihtoa näissä tiloissa.
Tuntuu edelleen todella vieraalta ja kumman aikuismaiselta, että joutuu ilahtumaan tällaisista asioista. Katsotaan alkaako se tuntua luontevalle jossakin välissä! Välillä on yhä hirveän vaikea ajatella, että minulla on nyt oikeasti lapsi ja joudun miettimään monet asiat siltä kantilta, vaikka taas toisaalta kaikki sujuu oikeastaan luonnostaan, mikä on hassua.
Nyt alettaisiin oikeasti tarvita vaaville jotakin vaatetta, sillä kasvu on sitä luokkaa että osa 68 koon vaatteistakin alkaa olla ikävän kiristäviä. Olin varma että kotiin saa palata täysien kassien kanssa kaikkea kivaa, mutta ei! Aivan kertakaikkisen surkea valikoima, jotenkin tosi kummallisia juttuja. Kaikki joko hirveän tummaa, tai sitten ihan valkoista. Myöskään mitään kivoja kuoseja ei ollut juuri tarjolla. Sama siis joka liikkeessä, plääh. Vaaville tarttui mukaan siis vaan yksi body ja yksi t-paita, osuvalla ”I’m the boss of everything” tekstillä. Toki pärjäämme vielä, mutta olisipahan ollut kerrankin perusteltua shopata! Talvella oli aivan ihania lastenvaatteita vähän kaikkialla, missä ne kaikki nyt on?
Tarttui toki itsellekin muutama rätti mukaan, vaikka naisten vaatteissa on nyt vähän sama ongelma. Aivan todella typeriä värejä ja mallit sellaisia, ettei oikein ota selvää ollaanko syksyssä vai keväässä. Ei mitään erikoista ja kivaa, kaikki todella tylsää peruskamaa. Kaikki mustaa, valkeaa, pastellisia sävyjä joissa näytän sairaalta, tai sitten oliivin vihreää, mikä on kyllä kevääksi todella yllättävä veto. Se oli kuitenkin kiva ylläri, että kun muutama vuosi sitten koetin etsiä jostakin paitaa jossa on nyörit pääntiellä, en sellaista mistään löytänyt. Nyt niitä on sitten yhtäkkiä kaikki kaupat pullollaan! Onpahan mistä valita. Lisäksi nyt sitten valikoimaan oli tullut myös toppeja, joissa on hieman korkeampi pääntie. Sellaistakin olen koettanut tuloksetta etsiä, viime kesänä tein pari itse t-paidoista. Tällaisen topin tarpeelle ei ole sentään syynä ikäkriisi (vaikka tälleen kolmekymppisenä ei huvita enää niin paljoa paljastella!) vaan se, että olen joskus teininä polttanut itseni melko pahasti rintakehästä, joten sitä aluetta olisi kiva hieman auringolta suojailla, kun meille tulee lämmin kesä.
Shoppailu se kyllä vaan piristää mieltä, olin koko eilisen illan kamalan energinen ja nukuin koko yön heräämättä! Toinen kerta synnytyksen jälkeen, mies hoiti yösyötön enkä herännyt siihen ollenkaan. Kyllä muuten teki hyvää nukkua kunnolla! Yhteenvetona, meillä oli äidin kanssa molemmilla sellainen fiilis, että tosi kiva että vaavi oli mukana. Sen kanssa oli oikeasti hirveän kiva pyöriä siellä, ei ollut vaivaksi yhtään.
