Me lomalla vetelehtivät mammat
Minä ainakin nautin äitiyslomasta ihan täysillä. Yllättävää, mutta totta. En todellakaan nauti kaikista päivistä, saati valvotuista öistä, onhan vaavin kanssa välillä tuskastuttavan raskasta, varsinkin yksin miehen ollessa töissä. Mutta siitä huolimatta olen oppinut tykkäämään lomailusta ja kotona olosta, varsinkin näin kevään saapuessa.
Kesä tulee ihan kohta kohta kohta! <3
Eli unohdetaan nyt toisinaan kiukutteleva vaavi ja edelleen välillä kotona vaivaava siivouspakkomielle, onhan tässä hyviäkin puolia. Tällä hetkellä töihin ei tee mieli, mikä on kyllä omasta mielestäni yllättävää! Minua kysellään sinne takaisin vähän väliä, mutta en silti osaa yhtään ajatella, millä aikataululla haluan palata. Sen sijaan jotakin projekteja tekee mieli puuhata, tuntuu että on aikaa tehdä vaikka mitä hienoa! Vaikka tosiasiassa päivät menevät niin sukkelaan, ettei kovin ihmeitä ehdi aina touhuta. Mutta kyllä tässä vielä…
Töissä ollessa tietenkin nauttii vapaapäivistä ja etenkin lomista, vaikka ne nopeasti kuluvatkin. Palaan kuitenkin aina mielelläni töihin, en ole ikinä ollut sellainen ihminen, joka tykkää nyhjätä kotona. Vaikka toisaalta ei sellainen housewife elämäkään nyt ihan täysin poissuljettu ajatus olisi, vink vink miehelle.
Miksi nyt sitten tällainen muutos? No ensinnäkin, onhan minulla kokopäivätyötä, 24/7 sopimuksella. Et koskaan tiedä milloin saat pitää tauon, vai jääkö ruokatauko välistä tänäkin päivänä. Välillä työstä saa kiitosta, välillä itkua ja huutoa, jolloin voi sitten mennä itseensä ja miettiä, mistä huono palaute tänään johtui. Tämä työnantaja on armoton, asioiden pitää miellyttää nyt ja heti. Eli tavallaan ymmärrän, miksi sanotaan ettei äitiysloma ole mitään lomaa.
Tämäkin on kuitenkin asenteesta kiinni. Jos joutuisi työttömäksi, siitä en nauttisi yhtään. Silloin kotona olo ahdistaisi, aivan varmasti. Koko ajan olisi stressi että mistä töitä, sekä morkkis siitä että mies käy töissä, mutta itse ”lusmuilee” kotona. Nyt kuitenkin koen kotona oloni täysin oikeutetuksi, enkä siksi pode siitä millään lailla huonoa omaatuntoa.
Aloin pohtimaan asiaa, koska monella tuntuu olevan melkoisen ikävä asenne kotona olevia äitejä kohtaan. Mietin aina, että onko sellaisilla henkilöillä lapsia. Tajuavatko he, että millainen homma se oikeasti on, koettaa ensinnäkin pitää se vaavi hengissä ja sitten vielä kaikenlisäksi kasvattaa siitä jollakin lailla yhteiskuntakelpoinen yksilö. Näitä juttuja kuulee aina välillä, milloin tuttavilta, milloin kyliltä, milloin lehtien palstoilta, milloin mistäkin.
Lisää fiilistelyä lämpimästä. Ensi kesänä näihin kuviin ilmestynee lisäksi vaavi.
Kesän tullen aion siis notkua rannalla, vaunuilla vaavin kanssa kaupungille, nähdä kavereita, tai tehdä nyt mitä ikinä huvittaa ja olla (äitiys) lomalla!