Isän roolista
Kuulin juttuja yhdestä paikallisesta neuvolasta (itse en siellä asioi joten en voi vahvistaa) ja yhdestä neuvolan tädistä siellä, joka on saanut kritiikkiä siitä että kommentoi asiakkaille koko ajan kuinka ”äiti tekee sitä”, ”äiti tekee tätä”, ”kun äiti sitten siellä kotona”… Niin, että kun onhan se isäkin yleensä kuvioissa. Tätä siis tapahtuu myös, jos isukki on käynnillä mukana. Aloin sitten pohdiskella, että mikäs se isän rooli oikein on.
Ensiksi täytyy sanoa, että nostan hattua yksinhuoltajille, en tiedä kuinka pärjäätte! Itse en olisi kertakaikkiaan selviytynyt näistä ensimmäisistä kuukausista ilman miestäni, joka on ollut ihan korvaamaton tuki ja osallistunut myös vaavin hoitoon ihan yhtä paljon.
Ihmettelin raskaana ollessa, kun joka ikinen neuvolassa tai sairaalalla kysyi, osallistuuko isä synnytykseen. Ihmettelin siksi, koska minulle (meille) ainakin oli itsestään selvää että no tottakai osallistuu, onhan se vähintä mitä siinä tilanteessa voi tehdä! Itse olisin ollut aivan älyttömän loukkaantunut ja vihainen, jos mies ei olisi ollut jakamassa sitä tilannetta. Onhan se kai sellainen hieno hetki elämässä, mutta myös rankkaa ja pelottavaa, äidille. Plus että minun mielestäni synnytyksessä ei nyt muutenkaan ollut mitään hienoa eikä se siis riittänyt nostamaan viime vuotta sinne elämän top-listalle, vaavin kanssa on huomattavasti hienompaa nyt. Toivotaan siis, että tästä vuodesta tulee erityisen hyvä!
Meillä tietysti miehen on helppo osallistua vaavin hoitoon, koska en imetä. Eli laatuaikaa vaavin kanssa saa myös näistä ruokahetkistä, jolloin iskän syöttäessä vaavi onkin yleensä soseessa päästä varpaisiin. Se on eräänlainen miehinen taitolaji, viimeksi minua huudeltiin putsaamaan vaavi, kun sosetta oli otsassa, korvassa, takaraivossa ja tietysti vaatteilla. Mutta ainakin niillä kahdella oli kivaa, ehkä mahaankin meni jotain, eli eikös se ole pääasia.
Yksi kaverimme kysyi ensimmäisinä viikkoina, kumpi meillä vaihtaa vaipat. Kun osoitin tomerasti miestäni, huomasin katseessa pientä ihmetystä. Miksi se olisi pelkästään äidin hommaa? Meillä tämä vaippahomma menee oikeasti kuin Frendeissä (ah, Frendit, joista löytyy viittaus elämän jokaiseen tilanteeseen) kun Ross sanoi Rachelille vaipan vaihdosta: ”Rachel, you have to do it sometimes!”. No okei, olen joutunut sen tekemään useammankin kerran, ei siltä taida välttyä. Kuitenkin tilanteen salliessa, tämä on ehdottomasti meillä miesten hommaa!
Minusta on ihanaa, että sellaisina päivinä kun mies on vapaalla, hän saattaa hoitaa vaavia jopa enemmän kuin minä. Saan välillä omaakin aikaa ja voin touhuta muuta, eikä tarvitse olla kiinni vaavissa ihan vuorokauden ympäri. Koska ihan oikeasti, sitä omaa aikaa tosiaan tarvitsee, että pysyy järki päässä tässä hommassa. Sitäpaitsi, onhan isänkin tärkeää muodostaa side lapseensa. Kyllä sen huomasi alussa, että minä olin vaaville paljon ”tutumpi henkilö”. Nyt kuitenkin tuntuu, että olemme molemmat vanhemmat aika samalla viivalla vaavin silmissä ja niin sen mielestäni pitääkin olla.
Kunhan neiti kasvaa, mies saa puolestani aivan vapaasti leikkiä ja pelata hänen kanssaan, koska fakta nyt vaan on, että se on enemmän hänen juttunsa kuin minun. Minä keskityn vaavin kanssa sitten niihin omiin vahvuusalueisiini, opetan sen leipomaan ja vien koirien kanssa lenkille tai shoppailemaan.
Onneksi meiltä löytyy kotoa tällainen super-iskä! Peukku kaikille muillekin ketkä auttavat äitiä vaavin hoidossa, uskokaa että pienikin apu helpottaa elämää.