Unikoulua vahingossa
Olen viime aikoina törmännyt muutamaan vinkkiin kuinka alkaa pitämään unikoulua lapselle ja kappas, olemme tainneet tehdä sitä ihan vahingossa. Olen sivuuttanut vaavin nukkumista täällä muutamaan otteeseen, mutta ehkä aihe ansaitsee oman tekstinsä, ehkä joku saa siitä vinkkejä!
Meillä vaavi on nukkunut koko ajan omassa sängyssään. Muutamia hetkiä meidän sängyssämme alun helvetillisinä viikkoina, kun koetimme saada sitä vain rauhoittumaan. Ihan alussa vaavi heräsi syömään parin tunnin välein, joten kirjoittelen siitä vaiheesta kun alkoi helpottaa. Itseasiassa kastajaisten jälkeen vaavi alkoi nukkumaan parempia öitä, eli hieman yli kuukauden ikäisenä. Tilanne on muuttunut koko ajan parempaan suuntaan ja vielä puoli vuotiaanakin meillä nukutaan. Silti en oikein osaa sanoa, miten tässä onnistuimme. Laiskuutta? Vahingossa? Hyvällä tuurilla? Varmalla super kasvattajan asenteella?
Oli miten oli, olemme onnistuneet siinä, että vaavi menee mielellään nukkumaan omaan sänkyynsä. Oli päikkärit tai ilta, 95% ajasta minkäänlaista nukuttamista ei tarvita. Vaavi jätetään sänkyyn ja siihen nukahtaa. Poikkeuksen muodostaa päivä, jolloin vaavi on tottunut pääsemään ulos nukkumaan vaunulenkin muodossa.
Aloimme noudattaa rutiineja niin pian, kuin se vain vaavin rytmin kannalta oli mahdollista. Alkuun tuntui ettei niistä oikein ole mitään hyötyä, mutta nähtävästi kannatti jatkaa sinnikkäästi. Ilta meillä hoidetaan niin, että vaavi saa iltapuuron seitsemältä. Sen jälkeen alkaakin melkoinen väsyperseily, jota jatkuu noin kahdeksaan asti. Sitten laitamme vaavin operaatiopöydälle, vaatteet riisutaan ja viedään iltapesulle. Tähän asti vaavi on hyvällä tuulella, mutta vakiona pesun jälkeen alkaa hirveä väsykitinä. Sitten puetaan yökkäri, ja juotetaan iltamaito. Tässä vaiheessa pienennämme telkkarin ja pimennämme kämpän, niin paljon kuin mahdollista. Emme myöskään juttele keskenämme. Vaavi meinaa monesti nukahtaa jo syliin ja maidon jälkeen hänet kannetaan omaan sänkyynsä. Tutti suuhun, peittely ja hyvän yön toivotukset. Joskus vaavi alkaa hakea heti nukkuma asentoa, joskus jää möllöttämään sänkyyn silmät suurina. Tässä vaiheessa tuntuu kieltämättä vähän pahalta jättää vaavi sinne yksin pötköttelemään, mutta kun se ei tarvitse meitä. Poistumme huoneesta ja laitamme oven kiinni, sheltti menee yhtä aikaa nukkumaan vaavin sängyn vieressä olevaan koppaansa. Vaavi menee nukkumaan noin kello 20-20.30.
Niin, siinä se. Sitten kun menemme tarkistamaan kymmenen minuutin kuluttua, vaavi on sikeässä unessa. Itkeskelyä ei ole. Näin se meillä menee, myös päikkärit. Päiväunissa se ero, että silloin Hilma menee kainaloon ja auttaa nukahtamaan. Yöllä sille ei ole ollut tarvetta, enkä edes uskaltaisi jättää mitään uniriepua vielä näin pienelle.
Niinä harvoina kertoina jos itkua kuuluu, syynä on yleensä ollut pudonnut tutti. Kun vaavi nukahtaa, katsomme toki telkkaria ja juttelemme, mutta koetamme pitää asunnon suhteellisen hiljaisena. Päiväunien aikaan meillä mekastetaan normaalisti.
Yöllä emme vaihda vaippaa, jos ei ole ihan pakko. Yleensä ei. Emme myöskään juttele vaaville syöttöjen aikana. Vaavi herää yleensä syömään 5-6 aikoihin, tai nukkuu jopa seitsemään asti. Periaatteessa siis täysiä öitä. Joskus herättää jo kolmelta, mutta yleensä siitä sitten nukkuu aamuun. Alkuun yöt mentiin kahdella herätyksellä.
Mitään muuta syytä en tähän onnistumiseen keksi, kuin se rutiinien noudattaminen. Katsotaan miten käy, kun joudumme piakkoin ostamaan uuden sämgyn, kun neiti kasvaa niin kovasti.
Jotta ei olisi liian helppoa, vaunuissa ei nukuta enää niin hyvin. Tähän asti on tottunut siihen, että aina kun vaunut liikkuu, neiti nukkuu. Nyt on kuitenkin herärtty jo useasti kiukuttelemaan, pitää päästä katselemaan maisemia. Luulen että meidän täytyy pikku hiljaa ottaa toinen koppa käyttöön, taitaa tämä vaunumalli olla jo liian pienten juttu!
