Ysäriä!

Ysäri on täällä taas, jokainen voi itse päättää onko se sitten hyvä vai huono asia. Me vietettiin eilen iltaa ystävien järkkäämissä ysäribileissä ja se jos mikä oli ehdottomasti hyvä asia! Pientä henkistä valmistautumista kesällä koettaville ysärifestareille. 

Itsehän luukutin aikoinani ysäripoppia ihan kunnolla ja kyllä, pidän siitä edelleen! En toki ihan kaikesta (ei niitä renkutuksia jaksa), mutta joistakin kappaleista, eli voi muistoja. Oli yllättävän rentouttavaa kuunnella ilta hyvää (huonoa) musiikkia, juoda vähän viiniä ja pukeutua aivan tajuttoman tyylikkäästi, voi sitä ihmisten värien ilotulitusta, ehkä ysärissä ei kaikki olekaan niin pielessä. 

Tässä teille hieman ysäritykitystä. Fiilistelin laittautuessa videon merkeissä, josta ystäväni mukaan tulee mieleen minun tyylini. Haha, eipä siitä ole kuin hetki, kun ratsastin alusvaatteissa rannalla! (Siis kukapa ei.) Mutta no, La Creamia tuli kyllä myös huudatettua silloin joskus.

https://www.youtube.com/watch?v=ZjyN6iaqFtA

Spice Girlsiä tietysti joo, mutta oma ehdoton ysärisuosikkini oli kyllä E-Type. Tunnustan, että sitä tulee kuunneltua välillä vieläkin. Olen nyt missannut tämän herran keikan kaksi kertaa erinäisten syiden kautta, joten toivon todella että nyt kesällä kolmas kerta toden sanoo ja lopulta pääsen sinne keikalle, ennen kuin lopettaa kokonaan sen touhun! Miten se vielä edes jaksaa, oikeasti. Tosin E-Type ei ole aivan sama ilman sitä taustalla tanssivaa tissimuijaa, mutta koetan pärjätä. Tässä lempibiisini kyseiseltä herralta, joka myös pauhasi illan aikana pariin otteeseen:

Kesäksi täytyy kyllä ehdottomasti kaivella englanninlippumekkoni kaapin kätköistä. Nyt en viitsinyt sitä laittaa, kun on ollut kerran ysäriteemaisilla synttäreillä ja kerran halloweenina, ihmiset vielä luulee ettei minulla ole muuta vaatetta, krhm.

Nyt asuksi valikoitui siis wetlooktoppi, tai oikeastaan se oli mekko. Sellainen hyvin tyyliin sopiva, peitti vesirajan juuri ja juuri. Joten, ikä ja säädyllisyys on tehnyt tehtävänsä, puin siihen hameen kaveriksi. Korkkarit ovat jäänne 90-luvun loppupuolelta, hanskat kanssa jostain sieltä. Tatuointikaulakorua minulla ei enää ollut jemmassa, mutta onneksi niitä on jälleen kaikki kaupat pullollaan. 

Oli hauskaa, oli rentouttavaa, nyt on ääni käheä ja selkä kipeä, koska ilmeisesti kroppani ei enää kestä iltaa korkkareissa, voi tätä iän tuomaa ihanuutta. Teki hyvää olla hetki pois kotiympyröistä, nyt taas jaksaa. 

Esitellään toki loppuun vielä miehen tyyli. 

 

Näihin poikabändin lookseihin idea lähti ihan puhtaasti täältä: