Seikkailu linnaan

 

Eilen oli pitkästä aikaa sellainen aidosti mukava päivä, joka poikkesi tutuista arkirutiineista. Aamulla hyppäsimme ystäviemme kyytiin ja hurautimme päiväksi Savonlinnaan katsomaan Olavinlinnaa, heidän tulevaa hääpaikkaansa. Siispä päivä hyvää seuraa ja huonoja juttuja, en valita! Vaavi jäi mummon hoitoon kotiin. 

Olimme mukana myös siitä syystä, että minä ja mieheni toimimme kaason ja bestmanin rooleissa. Tämä kyseinen pari kun tapasi meidän häissämme, kun minä päätin istuttaa heidät vierekkäin, ihan vain ”läpällä ja vähän kiusatakseni” ystävääni. No sehän meni ihan putkeen, nyt muutama vuosi myöhemmin ollaan tässä pisteessä. 

Linnassa oli muutenkin mukavaa käydä pitkästä aikaa, edellisestä kerrasta lienee jo päälle kymmenen vuotta. Uudelleen sitten viimeistään ensi kesänä, juhlien merkeissä. Häät ovat mielestäni aivan ihania ja on mukavaa olla taas mukana järkkäämässä sellaisia, kun eivät ole omat. Ei siinä, järjestelin omia häitäni enemmän ja vähemmän aktiivisesti noin 1,5 vuotta, pidin kaikesta blogia, tykkkäsin ihan älyttömästi, päivä oli aivan ihana, mekosta nyt puhumattakaan! Silti minulle ei ole kertaakaan tullut sellainen haikea olo, että voi kun ne nyt ovat ohi. Edelleen päällimmäinen tunne on helpotus ja ei enää ikinä uusiksi. 

Pari siis tapasi meidän häissämme jotka olivat linnassa, joten onhan se vain sopivaa, että hekin linnassa naimisiin menevät. Häihin alkaa olla pian aikaa se tasan vuosi, joten sen jälkeen ne kuukaudet tuntuvat vain hupenevan ja kohta järjestelyjen suhteen voikin alkaa toimimaan ihan kunnolla. Hääpuku on jo työn alla, joten eilen katselimme myös jo vähän kaason mekkoja. Voi mitä kaikkia ihanuuksia, katsotaan mihin päädymme!

Linnassa vierailun jälkeen lähdimme ihmettelemään toria ja keskustaa, ruokapaikkaa etsien. Savonlinna on mielestäni oikein viehättävä kesäkaupunki, mutta esimerkiksi asumiseen se olisi minulle aivan liian pieni. Siellä on kuitenkin oma tunnelmansa, voisi ehdottomasti käydä vähän useamminkin. 

Syömisen, kahvittelujen ja ihmettelyn jälkeen ajelimme takaisin kotiin ja vietimme vielä illan grillaten ja hieman viiniä juoden. Sekä tietysti häitä pohtien. Eilen myös sää suosi meitä, vaikka toki lämpimämpi olisi saanut olla. Sitä odotellessa, että kesä tulee  takaisin. Alkaa muistuttaa huolestuttavasti viime kesää, kun lämpötilat vain tippuvat!

Nyt taas takaisin arkisten asioiden pariin, mutta tällaisia pikku irtiottoja täytyy kyllä ehdottomasti tehdä jatkossakin. Vaavi täyttää tänään seitsemän kuukautta, nyt olemme taas askeleen lähempänä sitä, että on pärjätty vuosi. 

Hauskoja viikonlopun rippeitä!