Tassu-unikoulu

Meillä oli alkuviikosta neuvolaa ja lääkäriä, parin kuukauden tauon jälkeen. Pituutta oli taas tullut lisää neljä senttiä, kohta luulisi että alkaa hidastua, tai neiti on pari metriä ennen kuin täyttää kaksi. Noin muutoin käynnistä ei ollut sen kummempaa hyötyä, meidän neuvolan täti oli lomalla, joten jouduimme taas eräälle toiselle, joka puhuu niin hiljaa, ettei siitä saa mitään selvää. Käynnistä ei siis ihmeempiä, kuten ei lääkäristäkään jolta ei irronnut muuta kuin ”kaikki ok”. Hyvä tietysti, että on. Neuvolan puolelta saatiin kuitenkin kätöseen lappuja tassu-unikoulusta, kun mainitsimme että alkaa mennä hermot, kun meillä ei nukuta.

Tosiaan neiti jatkaa tätä linjaa että herää pari kertaa yössä, yleensä ekan kerran jo siinä puolilta öin. On hirveän ärsyttävää ettemme saa sitä itkua rauhoittumaan kuin pulloon, koska en usko että tässä iässä olisi mikään pakko syödä enää yöllä muutaman tunnin välein. Varmastikin opittu tapa. Sanoin kyllä miehelle heti kotiin tultua että tuon tassukoulun voi tunkea meillä vaikka hanuriin, tyttö on niin temperamenttinen, että ei tule toimimaan.

Minua ensinnäkin ärsyttää tuo nimi, ”tassuhoito”. Tulee toki söpö mielikuva koiran tassuista, joten jospa pistetään meidän sheltti samaan sänkyyn ja se voi sitten tassutella lempeästi vaavin unille, kun yöllä on taas kohtaus päällänsä. 

Nemon tassuhoidon työvälineet.

Meillä edelleen tosiaan nukahdetaan helposti omaan sänkyyn, ongelmana siis on ne yöheräilyt. Kotiunikoulun tavoitteena olisi rauhoittaa lapsi nukkumaan mahdollisimman vaivattomasti, ilman työläitä konsteja. Meillä öiset itkut eivät koskaan rauhoitu itsekseen, vaan voimistuvat aina kunnon raivokohtaukseen. Tassuhoidon ideana on, että käsi laitetaan ”tukevasti mutta lempeästi” lapsen päälle, sitä pidetään paikoillaan kunnes lapsi rauhoittuu. Hah, meidän neidille jos tekee näin, alkaa se huutaa entistä kovempaa, sekä raapia ja potkia. Kaikenlainen ”tassuttelu” siis saa neidin aivan hirveän raivon partaalle. Jos tämä ei toimi, unikoulussa ohjeistetaan ottamaan lapsi syliin, kunnes rauhoittuu. Mutta kun meillä ei rauhoitu, ainoastaan pullo rauhoittaa. Olemme kokeilleet huijata vesipullolla, josta alkaa myös sellainen paskamyrsky, ettei ole ennen vastaavaa kuultu. Välitön loukkaantuminen, että mitä te typerät vanhemmat teette.

Parina yönä on nyt kokeiltu tassuja, ilman merkittäviä tuloksia. Toissa yönä luulin että rauhoittui silittelyyn, mutta ei sitten kuitenkaan. Viime yö meni sikäli paremmin, että sen puolilta öin tulevan kohtauksen sain tutilla rauhoitettua, kun toimin riittävän nopeasti. Tähän toki vaikutti se, etten ollut ehtinyt itse vielä kunnolla nukahtaa. Loppu yö menikin sitten kyllä mallikkaasti, vaavi halusi ruokaa vasta seitsemän maissa, jonka jälkeen nukkui yhdeksään. En kuitenkaan vielä tee johtopäätöksiä tassutteluista yhden hyvän yön perusteella. Nyt olemme alkaneet tehdä myös niin, että jos on pakko syöttää, annamme vaaville pullon sänkyyn, emme siis nosta syliin syömään, kuten yleensä. Juo siinä itse mitä juo, jonka jälkeen nukahtaa pulloon. 

Tiedän että unikoulu jakaa mielipiteet, mutta meille on alkanut riittää ainainen kitinä (kiljuminen), vaikkakin vain pari kertaa yössä. Kun tosiaan joka kerta siitä pitää muodostua kunnon kohtaus, vaavi on niin kärsimätön ja temperamenttinen. Onneksi sellaista väsymystä joka oikeasti haittaa toimintaa, ei ole kovin usein. Mutta siitä huolimatta, kyllä jo kahdekan kuukautta heräilyä ja valvomista, on melkoista touhua. Säännöllisen päivärytmin pitäisi myös auttaa öiden kanssa, joten rutiineista koetamme pitää kiinni, kuten tähänkin asti. 

Tassutellen kohti ensi yötä! Nukkumaan mentiin hyvin, vaikka ollaan kaksistaan kotona. Mies meni leffaan, pitihän se päästää kun itse biletin ysäreissä viikko sitten kaksi iltaa. Vaavi oli nukkumaan mennessään ihan tajuttoman väsynyt, mutta ei toki tarkoita yhtään mitään, parin tunnin päästä voi olla taas kunnon kiukku päällänsä. 

Onko joku saanut tassuttelut toimimaan?