Kiitos iPhone, lapseni konttaa
Viikkojen tuska sekä itku ja hammasten (niiden kahden) kiristys on päättynyt, vaavi konttaa! Tai on oikeastaan kontannut viime torstaista asti, tosin tänään ensimmäisen pitkän matkan, olohuoneesta makkariin. Hitaasti tämä konttailu lähti käyntiin, aluksi oli lähinnä hapuilevia yksittäisiä askeleita, sitten alkoi pelottaa ja vaavi pakitti takaisin istumaan.
Mistä kaikki sitten lopulta lähti? No iPhonesta. Onhan se hirveän hyvä puhelin, ei siinä. Mutta kaikista houkutteluista ja tsemppauksista välittämättä, vaavi lähti lopulta konttaamaan kännykän perässä ja siitä se sitten lähti. Apple-ihminen jo pienenä.
Vauhti ei tosiaan vielä päätä huimaa, mutta kylläpäs tämä viikari ehtii silti kaikkialle. Ollaan käyty tänään lenkillä kolme kertaa, ei pelkästään nappaamassa Pokémoneja (eipä), vaan myös siksi etten jaksa vahdata tätä koko aikaa. Paljon helpompaa, kun se istuu kiltisti vaunuissa katselemassa maisemia. Käännät selkäsi sekunniksi, niin jo vaavi on kiinni jossakin johdossa, tai koirassa, tai koettaa syödä jotain, mitä ei saisi. Kuinkas kauan nämä nyt tunkevat kaiken suuhunsa? Hurmaava vaihe.
Ehdimme ehkä jo vähän miettiä, että mikäs tässä nyt on homman nimi, kun tuntui että kaikkien lapset konttailevat jo 6-7 kuukauden iässä, mutta ei meillä. Tuumailtiin jo, että ei kai istunut liikaa sitterissä pienempänä. Toisaalta, itsehän tosiaan en kontannut vaan lähdin suoraan kävelemään, että ei olisi kai ihme ollut sekään.
Nyt ehkä kuitenkin ymmärrän miksi kaikki sanoivat, että nauti nyt tuosta kun se ei liiku. Jep, voin hyvällä omalla tunnolla liittyä heidän joukkoonsa. Takana ovat ne päivät, kun voit vaikka lueskella lehteä ja vaavi leikkii kiltisti vieressä. Siis leikkiihän se edelleen yksikseen juu, mutta samalla sinne suuhun menee kaikenlaista ja sitten ollaankin kontattu jo tv-tasolle. Vitsit kun se vauhti tästä kasvaa, sehän vielä karkaa. Seuraava projekti on sitten nähtävästi seisomaan nousu, aina pitää olla tavoitteita. Kaikenlaiset opettelut aiheittavat vaavilla järjetöntä tunnekuohua, meillä kiljutaan, karjutaan, komennetaan ja välillä jopa nauretaan.
Kirjoittelen tässä hennavärit päässä, joten aletaanpa laittelemaan vaavia unille, että pääsen suihkuun. Ihanaa kun on taas helle!