Sehän on Elsa!
Ropeconiin pitää aina joka vuosi kehitellä joku rooliasu, jota pääsee sitten esittelemään muille. Yksi conin hauskimmista puolista, on myös saada katsella muiden luomuksia. Asu voi toki olla vaikka jostakin edellisen vuoden liveroolipelistä, mutta itse olen tykännyt myös tehdä vartavasten jotakin ”tunnistettavaa”.
Tämä vuosi nyt toki on mennyt vähän sumussa, eikä mitään suunnitteluintoa, saati aikaa ommella, ole kertakaikkiaan ollut. Olin kuitenkin sen verran fiksu että tuumailin conin ilman kivaa asua olevan aika tylsä, silloin tulee AINA sellainen olo, että olisi kuitenkin pitänyt! Tänä vuonna oli siis pakko kehitellä jotakin helppoa, joka löytyisi mahdollisimman valmiina. Olen pukeutunut Disney-prinsessaksi aiemminkin ja se oli hauska vuosi, joten mieleeni tuli Frozenin Elsa.
Minulta nimittäin löytyi varastosta äärimmäisen Elsamainen asu, jonka hankin muutama vuosi sitten Halloween-bileisiin, jossa pukeuduin lumikuningattareksi. Peruukin sain lainaan ystävältäni ja hän vielä näppäränä väkersi minulle sopivan kampauksen, en olisi selvinnyt siitä yksin! En ole kovin taitava pyöräyttelemään peruukkeihin kampauksia, vieläpä ilman peruukkipäätä. Tämäkin letti tehtiin niin että peruukki oli minulla valmiina päässä.
Olisi tietenkin pitänyt varautua paremmin siihen, että asuni houkuttelee pikkutyttöjä kuin kärpäsiä. Hauskaa, näin lapsirakkaasta henkilöstä. No olihan se tavallaan söpöä, kun ympäriltä kuului jatkuvasti ”Elsa Elsa, äiti katso Elsa”, yksi tyttö jopa juoksi perääni ja kysyi saako hän halata, kun hämmentyneenä annoin luvan, hän oikein kiljaisi ”jes” ja rutisti ihan hirveän kovaa.
Olihan se kyllä sitten illasta ihanaa saada taas omat vaatteet ja hiukset, en ole oikein peruukkien ystävä. Ne ovat monesti hankalia ja kutittavat, tai aiheuttavat jopa päänsärkyä, kuten tämän kanssa meinasi käydä. Pukukilpailuun en kuitenkaan tänä vuonna halunnut osallistua, kun en nyt asuuni niin tyytyväinen ollut, olihan se tällainen melko nopeasti kasaan kyhätty, eikä esimerkiksi oma ompelutaidonnäyte. Ensi vuonna sitten jotakin hienompaa, suunnitelmat on jo aloitettu!
Mieli on haikea, kuten aina Ropeconin jälkeen. Vaikka on kivaa palata kotiin vaavin luo, arkeen paluu harmittaa aina. Kaikki kaverit palailevat taas kukin suuntaansa ja nuo viikonloput ovat aina hieman epätodellisia muutenkin, noin niin kuin hyvällä tavalla. Huomaan että minua stressaa kotona se että pelkään arjen lisäksi päälle iskevän myös taas kaikki murheet, jotka eivät reissun päällä vaivaa sitten ollenkaan. Pitäisi ehkä opetella vatvomaan jossain muualla, ettei kodista muodostu se ikävä paikka. Onneksi mies aloitti juuri lomansa, ettei tämä nyt ihan iske vasten kasvoja kuin märkä ja hikinen pyyhe!
Seuraavana sitten vuorossa Tough Viking noin kuukauden päästä, itse en kyllä kisaile, vaan keskityn taas ”lomailuun”.