Ei alle 180 senttisille
Olen aina ollut pitkä ikäisekseni. Koko peruskoulun olin aina luokan pisin, mikä silloin vähän harmitti. Miksi aina pitää mennä kaikkialle pituusjonossa pienin eka, mitä syrjintää sekin on? Tilanne taisi tasoittua täysi-ikäisyyten mennessä, kun ympärillä alkoi pyöriä muitakin hujoppeja. Jäin lopulta siihen 180 sentin mittaan, neuvolan ennusteet taisivat lupailla 182, tarkkaa puuhaa!
Nyt aikuisena pituus ei luonnollisesti enää harmita, päin vastoin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä sitä nuorempana yritti peitellä ja sitten piti röhnöttää hartiat lysyssä ja selkä köyryssä, kun kaikki muut olivat niin lyhyitä! Nyt olen tyytyväisenä pitkä ja vedän mielelläni vaikka ne korkkaritkin jalkaan, jolloin kieltämättä aika moni jää reilusti päätä lyhyemmäksi, myös miehet. Onneksi muuten löysin niin pitkän miehen itse että voin käyttää niitä korkoja, se oli yksi tärkeä kriteeri! (Kuten myös se että sukunimi ei saa olla -nen loppuinen, hauskasti meni nappiin sekin.) Vaikka on kivaa olla pitkä, en haluaisi kuitenkaan että mies jää päätä lyhyemmäksi, se olisi outoa.
En oikeastaan osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi olla lyhyt. Töissä olen ainoa joka ylettää kaikkialle ilman jakkaraa ja onhan se kotonakin kätevää, kun saa yläkaapeista juttuja suhteellisen helposti. Nykyään pitkäsäärinen löytää housujakin, vaikka kieltämättä se ei aina ole ollut ihan helppoa. Muistan muutaman tapauksen kun jossakin kaupassa on mainostettu ”extra pitkiä” housuja, sitten kun sovitat, ne ovat pohjemittaiset. Jep jep. Myös ompeluopinnoissa törmäsin siihen, että valmiit kaavat on ajateltu maksimissaan 175 senttisille naisille. Jep jep.
Housuongelman lisäksi pitkien säärien kanssa saattaa törmätä myös siihen, että kun teet jotakin hyvin opettavaista eli googlaat omaa nettinimimerkkiäsi, saatat löytää kuvasi jalkafetissisivustolta, syyskuun suosituimmista. No tästä tapauksesta on jo monta vuotta aikaa, mutta googlatkaapa itseänne, se on valaisevaa!
Vaavi taitaa kanssa venyä kunnon amazoniksi. Neidillä 10 kuukautta, on tällä hetkellä pituutta melkein 79 senttiä. Parempi että se 180 menee rikki hänelläkin! Meillä oli juuri eilen neuvola ja kyllä siellä taas tätä pituusasiaa päiviteltiin. Vaikka kasvukäyrä piti tarkistaa sen kolme kertaa, ei se siitä mihinkään muutu. Tästä syynäämisestä tulee itselle väkisinkin olo, että vaavin pituuskasvua pidetään silmällä, silleen ikävällä tavalla. Uskoisivat nyt, että jos meilläkin on tämän verran pituutta, niin kai se pikku neitikin perässä tulee. Tosin lienee tämän kasvun jossain vaiheessa tasoituttava, muutenhan tuo olisi kahteen ikävuoteen mennessä pari metrinen.
Siitä pidän huolen, että neiti ei pituuttaan missään vaiheessa katso negatiivisena asiana. Nenä pystyyn ja korot jalkaan, irvailemaan lyhyemmille ystäville miten he ovat itseasiassa oman jalan mittaisia. (Siis ei ole ikinä tapahtunut.)