Ektomorfi kuntoilee

Ompeluhuonetta siivotessa ja edellisen koulun papereita läpikäydessä, törmäsin jälleen vartalotyyppeihin. Niin kutsutut Somatotyypit ovat yhdysvaltalaisen psykologin W. H. Sheldonin määrittelemiä ihmisen vartalotyyppejä. Ne on jaoteltu kolmeen ryhmään; ektomorfiseen, mesomorfiseen ja endomorfiseen. Googlaamalla Somatotyypit tai Somatotypes, löytyy paljon lisäinfoa ja esimerkiksi treenivinkkejä, englanniksi enemmän. Sanotaan että kukaan tuskin löytää itsestään kaikkia kyseisen tyypin ominaisuuksia, joten ei kun vain käymään niitä läpi ja valitsemaan se, joka täsmää eniten.

Itse löysin oman tyyppini jo kouluaikana ja täsmää kyllä monessa asiassa:

Ektomorfi (leptosomi) on hoikka ja pitkä, myös lantio ja hartiat ovat kapeat. Tällaisen vartalotyypin edustajan on vaikea kasvattaa lihasmassaa tai saada lisää painoa. Sheldonin mukaan ektomorfisella henkilöllä hermokudos on hallitseva kudos.

Ektomorfit ovat yleensä notkeita ja he omaavat hyvät valmiudet kestävyyslajeihin. Aerobisen liikunnan sijaan puhtaan lajityypin edustajan kannattaa panostaa kuntosaliharjoitteluun.

Harjoittelussa huomioitavaa mm.

• kannattaa korostaa voiman hankintaa ja kestävyyden harjoittamista

• riittävää energiansaantia ja tiivistä ateriarytmiä kannattaa korostaa

• painota lihaskuntoharjoittelua ylä- ja keskivartalon lihaksille

Samoja asioita, jota personal trainerkin minulle sanoi. Lenkkeily on kuulema riittävää aerobista, muuten pitäisi välttää jumppia ja kaikkea laihdutusliikuntaa ja keskittyä niiden sijaan kehittämään salilla lihasmassaa. Syödä pitäisi muistaa kolmen tunnin välein, iltapuuro olisi kuulema tärkeä, ettei yön aikana pääse laihtumaan ja keho myös kasvattaisi sitä lihasta. Jostain muistan kerran myös lukeneeni, että tämän tyypin edustaja ei saisi nukkua yli seitsemää tuntia, vaan sitten pitäisi kertakaikkiaan nousta syömään.

Minullehan lihasmassan saaminen on aina ollut ihan todella vaikeaa, mikä on sääli. Olen aina ollut pitkä ja laiha, nuorempana olinkin tästä mallimaisesta olomuodosta hyvin tyytyväinen, mutta nykyään mielestäni lihaksikas on uusi laiha, joten toiveissa olisi saada kroppaa hieman muokattua. Lienee tarpeetonta selitellä etten halua mitään kehonrakentaja jättilihaksia, koska sellaiset eivät tosiaankaan tule vahingossa. Ylävartalo on minulle muutenkin se ongelmakohta, käsivoimat ovat olemattomat ja käsivarret pelkkää makaroonia. Koetapa sitten näillä spagettinaruilla nostella painoja, on muuten hankalaa saada liikeradat pidettyä kunnossa, kaverina kun on vielä yliliikkuvat nivelet, niin kroppa meinaa lähteä hujeltamaan minne sattuu.

Minulla on kuitenkin usko tähän uuteen 11:sta liikkeen saliohjelmaan, joka on ylävartalopainotteinen ja jota on mukava tehdä. Tavoitteena oli lihakset ennen kolmeakymppiä, mutta raskaus nyt sotki sen suunnitelman ja täytyy aloittaa taas alusta. Onneksi lihas nähtävästi muistaa ja kehitystä on jo tullut, vaikka olen käynyt salilla vasta muutaman viikon, kaksi kertaa viikossa. Äitini ystävällisesti minulle totesikin että ”olet laiha kuin Afrikan lapset, nyt loppui se imetys”. Eli massaa tänne, kiitos. Pelkään hieman että syönkö edelleenkään riittävästi treenamiseen nähden, mutta tähänkin asiaan on vaikeaa saada apuja, en ala maksaa useita kymppejä ruokaohjelmasta, vaan koetan mennä kavereiden vinkeillä ja terveellä järjellä.

Raskauden jälkeinen tilanne on se että lihakset loistavat poissaolollaan, nekin vähät mitä ehdin hankkia ennen raskautta. Lantiolla oli ällöt jenkkakahvat synnytyksen jälkeen, mutta ne ovat nyt hävinneet, en tiedä onko syynä ollut imetys vai liikunta. Lenkillä pyrin kuitenkin käymään päivittäin, vaikka salille ei aina pääsisikään. Suunnitelmissa on myös vahvistaa selkälihaksia, koska raskauden jälkeen vaivaavat edelleen ryhtiongelmat ja tuntuu että selkä on vaikea pitää suorassa. Toki myös vatsalihasten treenaus on varovasti aloitettu, alavatsan pieni ikävä pullotus on saatu hallintaan. Masu alkaa näyttää taas siltä että lihakset ovat suunnilleen oikeilla paikoillaan jälleen, mutta hormoniviiva ei ole vielä häipynyt, se on ällö! Senhän kuitenkin pitäisi kadota tyyliin ensimmäisen vuoden aikana, sitä odotellessa. Välillä saan oikein muistutella itselleni, että raskaus ja synnytys on rääkki kropalle ja siitä on VASTA 3,5 kuukautta, se vaan tuntuu niin pitkältä ajalta!

Kyllä saa taas hienosäätää itsensä kuosiin. Välillä on ihan hirveitä angstipäiviä, kun en ole kroppaani yhtään tyytyväinen. Vaikka ei tässä nyt kuitenkaan niin huonosti sitten käynytkään, kuin ennen raskautta pelkäsin. Kolmenkympin tavoite meni, uusi tavoite ehken ettei merkkiäkään raskaudesta/synnytyksestä seuraavaan vuoteen mennessä? No paitsi tuo pikkuinen vaavi.