Häämuistoja

Mihin tämä aika menee! Meillä oli tänään neljäs hääpäivämme, ei yhtään tunnu että siitä olisi jo niin kauan. Päivä onkin ollut suorastaan hohdokas, kävimme molemmat treenaamassa, sekä minä kuurasin kämppää ja leivoin, mieheni ollessa töissä. No käytiin me kuitenkin kahdestaan syömässä illasta, että jotain edes. Sittenpä aloin täyttää kakkuja, jota jatkoin puoli kymmeneen asti. Nyt alkaa jo tuntua, että kyllä muuten väsyttää!

Ajattelin kuitenkin vähän fiilistellä häitämme, vanhan hääblogini ja kuvien merkeissä.  Tässäpä siis teillekin muisteloita neljän vuoden takaa:

haakuvat_web-145.jpg

Nukuin häitä edeltävänä yönä huimat neljä tuntia, mutta silti aamulla minussa oli virtaa kuin pienessä kylässä! Kampaaja-kaasoni tykö menin kahdeksalta, meikissä, kampauksessa ja pukeutumisessa kesti sen verran, että n. 10.30 olimme valmiit siirtymään sulhasen kanssa valokuvaukseen. Studiokuvausta emme olisi muuten edes ottaneet, jos olisimme hieman tarkemmin perehtyneet, kuinka tajuttoman hyviä kuvia häissä kuvaamassa ollut kaverimme otti. Sillä tuo studiokuvaus oli päivän ainoita negatiivisia kokemuksia. Studio oli kuuma, onneksi pakkeli oli niin paksu, ettei haitannut vaikka hiki valui. Ilmastointia ei juuri ollut (olevinaan oli), mutta silti kärsin kunnon hapenpuuteoireista, pyörrytti, janotti ja oksetti. Onneksi kuvaus oli nopeasti ohi ja meillä oli vielä sen verran aikaa, että ehdimme käydä kotona hieman syömässä ja nesteyttämässä itseämme, ennen kirkkoon siirtymistä. Siihen mennessä olo onneksi parani, jännitys vain alkoi olla melkoinen.

Ajoimme suoraan sakastin ovelle ja livahdimme sisään. Jännitystä itseasiassa lievensi nähdä tuttuja kasvoja kirkon pihalla. Ja tietysti ihana pappimme, joka sisään tullessa kiljahti ensimmäisenä ”iiiih, sulla on ihana puku!” 

Kello tulikin nopeasti yksi ja meidät isän kanssa saateltiin ulkokautta kirkon eteiseen. Meiltä kysyttiin onko valmista, kanttorille näytettiin merkki kameran kautta ja sitten tämä tärähti soimaan. 

haakuvat_web-17.jpg

Vihkitoimituksesta ei kyllä paljon muista, vaikka siihen kuinka yritti keskittyä. Se oli persoonallinen ja rento. Minä itkin, tottakai. Alttarilta poistuimme Pirates of the Caribbeanin tahtiin, joka myös kuulosti upealta! 

haakuvat_web-65.jpg

Automme takalasissa muuten luki: Vasta vihityt, kauan naineet.

Juhlapaikalle saavuttuamme, alkumaljojen jälkeen siirryimme onnittelujen kautta sisälle linnaan, jossa häämme vietettiin.  Melkein heti meillä oli ohjelmassa ruokailu, joka tuli siinä vaiheessa todella tarpeeseen! Pitopalvelumme oli todella hyvä, ruoka oli aivan ihanaa ja kaikki vieraat kehuivat tarjoilua. No okei, saivat ne leivonnaisetkin kehuja, ne teimme kaikki omin voimin.

haakuvat_web-207.jpg

Hääkakun leikkaaminen ja se polkeminen oli muuten huvittavaa, mieheni sai polkaistua noin kaksi sekuntia ennen minua, mutta teimme sen niin tohinalla, että kermat lensivät ympäriinsä.

haakuvat_web-213.jpg

haakuvat_web-218.jpg

Päivä oli aivan ihanan satumainen, itkettiin ja naurettiin. Ainoa kommellus sattui parkkipaikkojen kanssa, mutta sille pystyi jo loppupäivästä nauramaan. Linnan piha oli sen verran pieni, ettemme halunneet täyttää sitä autoilla. Niinpä olimme pyytäneet ihmisiä jättämään läheisen hautausmaan parkkiin, josta oli juhlapaikalle matkaa n. 400m. Sitten meillä oli pikkubussi, joka kuskasi ihmisiä parkki-juhlapaikka väliä. Ei siinä muuta, mutta samalle päivälle sattui hautajaiset! Jotka alkoivat tietenkin juuri siinä vaiheessa, kun kaikki olivat siirtyneet hääpaikalle ja ruokailu oli alkamassa. Muutama auto oli pysäköity hautausmaan rautaporttien eteen ja siellä hautajaisväellä oli se ongelma, ettei ruumista saatu vietyä hautausmaalle! Onneksi sieltä kävi varsin ymmärtäväinen ja mukava mies, autot siirrettiin ja sekä häät että hautajaiset pääsivät jatkumaan. Myös meidän vieraamme suhtautuivat asiaan suurimmaksi osaksi ymmärryksellä ja huumorilla.

Ohjelmaa oli niukasti, jotain pientä visailua ja perinteiset sukkanauhan ja kimpun heitto. Ei kuitenkaan mitään noloa, kuten halusimmekin. Bändi esiintyi muutamien kappaleiden verran.

haakuvat_web-95.jpg

Meillä oli ihana päivä, vieraat viihtyivät ja häät olivat muuten aivan loistavat alkoholittomiksi! Suosittelen myös morsiamille ehdottomasti tavallisesta valkeasta poikkeavaa pukeutumista, jos se yhtään omalta tuntuu. Vihreä hääpukuni sai paljon kehuja. 

haakuvat_web-111.jpg

Vaikka tätä suunniteltiin puolitoista vuotta, olo ei ole tippaakaan haikea. Päivä oli ihana, mutta onneksi se on ohi! Siihen liittyy kuitenkin niin paljon paineita, stressiä ja jännitystä, yhtä tunteiden vuoristorataa.

haakuvat_web-143.jpg

(Kaikki kuvat: Mika Martikainen. Ethän kopioi.)

Vaikka oli hauska palata jälleen häämuistojen pariin, niin fiilis on yhäkin sama. Hieno päivä, ihana puku, huiput häät, mutta olo ei ole yhtään haikea! En todellakaan haluaisi tuohon rumbaan uudelleen, vaikka tavallaan järjestämisestä älyttömästi nautinkin. 

 

suhteet oma-elama rakkaus