Imetyksestä

Imetys on taas vaihteeksi pinnalla ja täytyypä sanoa, että omassakin elämässä se on ollut viime kuukausien kuumin puheenaihe! Tissini kiinnostavat niin tuttuja kuin tuntemattomia, se on hirvittävän jännä että tällaisen asian koetaan kuuluvan kaikille. Raskaudessa ja lapsen saamisessa ei saisi olla mitään yksityistä.  

Minun suhtautumiseni imetykseen on se, että se on mielestäni luonnotonta ja ällöttävää (kyllä, näin juuri…) Siksipä sanoin jo neuvolassa ennen synnytystä, että jos voisin valita, en imettäisi. Tiedostan kuitenkin että siitä on hyötyä vauvalle, joten koetan kärsiä ainakin sen pakollisen puoli vuotta, jos maito riittää. Yhteiskunnan painostus asian suhteen on melkoinen, joten tiedän että minua varmaan pidetään huonona äitinä ajatusteni kanssa.  

 Imetys ei lähtenyt sujumaan luontevasti. Siksi sairaalassa vauvan paino laski, eikä lisämaitoa alkuun tarjottu. Koska meidän sairaalamme on imetysmyönteinen, siellä painostettiin mieluummin! Vauvan painon piti pudota melkein 10%, ennen kuin apuja sai. Ensikertalaisena en älynnyt pyytää, kun en mistään mitään tiennyt. Vauva ei ole koko aikana ollut yhteistyökykyinen imemään, koska kärsivällisyys ei riitä. Ruokaa pitää saada ja heti. Vaavi vetää sellaiset raivarit rinnalla, että sitä ei kuuntele kukaan. Jäykistää itsensä ja rääkyy niin kuin piru, siinä kyllä itselläkin stressi kasvaa jonnekin aivan uusiin ulottuvuuksiin, ei, meillä ei siis bondata tätä kautta. En tajua miten sain sairaalassa imetettyä edes jonkin verran, koska kotona se on onnistunut noin kaksi kertaa. Olen luovuttanut sen asian suhteen jo aikaa sitten.  

Marssin ostamaan sähkökäyttöisen rintapumpun heti ja olen kyllä tykännyt. Helppoa ja vaivatonta, eikä juurikaan satu. Meidän vaavi syö siis pullosta. Välillä korviketta, kun oma maito ei pelkästään riitä. Ja kyllä, olen huomannut että myös jotkut kaverini katsovat vähän pitkin nenäänsä, ”ai, et imetä?” Juu en. Minä itse olen sinut valintani kanssa, kukaan muu ei tunnu olevan. Alussa mietin itsekin, että teenkö jotakin väärin. Mutta oikeasti, pääsen niin paljon helpommalla, kun vauva ei ole tississä kiinni tuntikausia kerrallaan. Nyt joku muukin voi hoitaa syötön, lisäksi onhan se nyt kätevää, jos olemme kylässä tai muuten liikenteessä. Minä paheksun sellaisia naisia, jotka vetävät tissinsä esiin keskellä kauppakeskusta tai ravintolaa. En voi sille mitään, käyttäisivät edes harsoa, jotakin käytöstapoja hei. Asenteeni varmastikin johtuu omasta suhtautumisestani koko imetykseen, enkä ikinä missään nimessä tekisi sitä muiden kuin mieheni nähden.   

Neuvolassa onneksi suhtauduttiin tähän asiaan yllättävän hyvin, kun kuulivat että se on minulle ok. Sanottiinkin että parempi on periaatteessa antaakin ruoka näin, kuin että roikutaan tississä turhaan ja sitten vedetään ilmaa mahaan. Eli koetan nyt vain kestää paheksuvat katseet ja ihmettelevät kommentit, eihän tässä muu auta. Minnekkään imetyspolille en todellakaan mene, se olisi ehkä jo pahimpia painajaisia! Neuvolassa kiihkosinkin että ”ette *elvetti laita minua sinne” ja sain nauravan vastauksen, ”emme, jos sinä itse olet tyytyväinen”.  Neuvolassa tykätään minusta ja suorapuheisuudestani. <3   

Nyt on menty näin pari kuukautta, enkä jaksa odottaa että pääsemme syöttämään vauvalle myös kiinteitä! Ne muuten aloitamme heti, kun siihen on lupa.