Itkua ja hampaiden kiristystä

Blogi on ollut viime viikkoina vähän enemmän hissukseen, kuin yleensä. Syy tähän on yksinkertainen: mikään ei kiinnosta ja mitään en jaksa. En edes kirjoittaa. Nyt kokeilen. Yleensä olen oikein odottanut iltoja kun vaavi menee nukkumaan ja saa olla rauhassa, nyt muutamia viikkoja olen stressannut iltaisinkin. Syynä jo jonkin aikaa jatkuneet aivan älyttömän huonot yöt, olen väsynyt ja äksy, jaksaminen tuottaa välillä vaikeuksia. Pakko on vain saada arki samalla pyöritettyä. Rentoutuminenkaan ei suju, koska saan kehitettyä itselleni ”minulla ei ole mitään tekemistä” levottomuuden. Sitten sitä notkuu vaan koneella, tai makailee telkkarin ääressä ja ärsyyntyy. Lukeminen kiinnostaisi jälleen, mutta tuntuu että en kertakaikkiaan jaksa keskittyä. Ajatus harhailee milloin missäkin. 

Minua kyllästyttää!

Noin, nyt se on sanottu taas ääneen. Vaavi on nyt 11 kuukautta. Odotusten mukaan, hän seurasi vanhempiensa jalanjälkiä ja lähti kävelemään muutama viikko sitten. Konttaus on siis jäänyt jo vähemmälle. Nyt ilmeisesti näihin levottomiin öihin vaikuttavat hampaat, joita puskee ainakin kolme yhtä aikaa. Kaksi ensimmäistä hammasta tulivat toukokuussa joten odotettavissa toki oli, että sitten ne rysähtävät kerralla kun ei ole kuulunut. Mutta menee hermo, särkylääkekään ei auta, saattaa herättää parin tunnin välein tai huutaa lähes tunnin putkeen, kuten viime yönä. Eli nyt vain sitten ilmeisesti kärsitään ja odotellaan, että sekoaako pää ennen kuin saadaan tämä hammasrumba asettumaan. 

Hampaat, tuo kaiken pahan alku…

Onneksi nyt on kaikkea muuta mukavaa meneillään, ei siis pelkkiä vauvajuttuja. Elämä on itseasiassa noin periaatteessa ollut edellisen kuukauden varsin aktiivista ja sama tuntuu jatkuvan ainakin nyt loka- ja marraskuussa, eli sikäli tilanne ei ole aivan toivoton. Kivaa tekemistä, projektia, kavereita, vähän töitäkin, yllättäviä käänteitä… Ehkä koetan tehdä jonkun väkisin väännetyn positiivisuustekstin, että mikä tässä kuussa on kivasti, koska tosiasiassa vaikka mikä! Se vain helposti unohtuu, kaikkeen väsymykseen. 

Nyt vain pitäisi saada mieli mukaan tähän aktiiviseen elämään ja koettaa ajatella asiat vähän valoisammin, sekä opetella jälleen rentoutumisen jalo taito. Ei ole niin helppoa, mitä voisi kuvitella. 

Siinä kuulumisia, ei tiedättekö lähde nyt enempää. Pää on aivan tyhjä, väsyttää…