Koira – vaavin paras ystävä
Kirjoittelin täällä kauan kauan sitten, (eli joskus alku vuodesta, mutta kun koko tämä vuosi on yhtä sumuista sotkua) siitä miten vaavi ja koirat tulevat keskenään toimeen. En jaksanut nyt tähän hätään edes kaivaa sitä tekstiä tähän linkattavaksi, tai lueskella itse muistin virkistykseksi, mitenkäs on niin kuin mennyt. Laiska ja väsynyt bloggaaja joka sai juuri lapsen ja miehen nukkumaan, on nyt perusteluni tälle huolimattomuudelle.
Keskittykäämme siis nykyhetkeen. Koirille on kieltämättä ollut ihmettelyn aihetta siinä, kun vaavi on nyt lähtenyt liikkumaan aktiivisesti. Mitään vaaratilanteita ei onneksi ole vielä tapahtunut, vaikka muutaman kerran onkin tullut fiilis, että näinköhän näykkäisy on ollut lähellä, kun vaavi tarraa turkista kiinni ja koettaa esimerkiksi nousta seisomaan koiraa vasten. Nyt siis opettelemme puolin ja toisin, mikä on mallikelpoista käytöstä. Vaavi onkin jo itseasiassa tarttumisen sijaan oppinut taputtamaan koiria, mikä on mielestäni huimaa edistystä tuon ikäiselle! Tai en minä tiedä, mutta voin paistatella hetken tässä tunteessa, että olen onnistunut jossain kasvattajana. No okei, olisihan niistä pitkistä karvoista silti kiva vetää välillä, mutta harjoittelemme…
Shelttimme on oppinut lähinnä pakoilemaan vaavia. Juurikin tämän kiinni tarttumisen takia, mikä on tietysti ihan fiksua käytöstä. Emme todellakaan missään nimessä anna vaavin koiria turkista kiskoa, mutta aina emme mekään ole tarpeeksi vikkeliä estämään. Pienet kädet ovat äkkiä vauhdissa. Sheltti tuntuu siis lähinnä pelkäävän ja stressaavan, on vetäissyt muutamaan otteeseen protestipaskatkin yläkertaan, mistä väsynyt mami on oikein mielissään. Tietenkin aina matolle, koska ikävän liukashan se parketti on. Sitten kuitenkin, aina jos vaavi joskus harvoin nukkuu sängyllä (ei siis omassaan) sheltti etsiytyy nukkumaan joko viereen, tai jalkoihin. Menee myös edelleen joka yö yhtä aikaa vaavin kanssa nukkumaan samaan huoneeseen. Eli eiköhän näistä kahdesta vielä kavereita tule hyvinkin.
Collie sitten on luku sinänsä. Viisaana koirana, se on omaksunut itsensä vaavin hoitajaksi. Tuo välillä palloakin, mutta siitä on jälleen hetkeksi ainakin luopunut, kun huomasi ettei toinen vielä oikein älyä heittää. Collie myös nuolee vaavia jatkuvasti, jolloin vaavi yleensä kikattaa hysteerisesti. Joskus hermostuukin, jos huomionosoitukset eivät meinaa loppua. Myös jos meillä on vieraita, vaikka tuttujakin, collie häärää ympärillä. Se on ennättänyt jo mennä väliin seisomaan jos joku koettaa ottaa vaavia syliin, tai jos vaavi on jo sylissä, koira vahtii vieressä ja tarkkailee, että osataankos sitä nyt varmasti hoitaa oikein.
Näistä kolmesta mahtaa tulla vielä melkoinen jengi. Vaavi muuten murisee koirille. Murisee se kyllä muutenkin, tai oikeastaan örisee. Kuulostaa ihan hevilaulajalle, tavallaan aika taito! Minulla on maailman suloisin video, jossa vaavi keskustelee collien kanssa murisemalla, molemmat murisevat vuorotellen. En halua sitä kuitenkaan missään julkaista, koska taustalla on meidän sillä hetkellä varsin sotkuinen olkkari, sekä telkkarissa pyörii Ruotsin Paratiisihotelli. (En oikeasti tiedä miten pärjään ilman sitä sarjaa, kotiäitiyden iloja).
Nyt, hyvää yötä!