Kolmekymppisillä on kivempaa

Ystäväni kertoi minulle kuulleensa, miten porukka nuorisoa puhui siitä, miten vuosimallia -87 oleva on ”kauheen vanha”. Auts, nyt tuntui jopa minusta niin kuin olisi läimäisty märällä rätillä naamaan! Aloimme sitten pohtia, että mitenkäs asiat todellisuudessa ovat ja hei muruset, me ei olla vanhoja!

No niin, täti perustelee miksi kolmekymppisillä on kivempaa, kuin kaksikymppisillä. Huomauttaisin tosiaan että nämä eivät nyt ole pelkästään omia mietteitäni, vaan olen tehnyt suorastaan tutkimustyötä ja kysellyt kommentteja muiltakin, kun suurin osa ystävistänikin alkaa olla ”kauheen vanhoja”.  Tässäpä tulee:

– Sinulla on todennäköisemmin Visa-kortti, ainakin sen hankkiminen on helpompaa. (Miten vaivatonta shoppailua!)

– Tyylimokat tehdään kaksikymppisenä. Vuosien varrella opit tuntemaan itsesi paremmin, samalla myös tyyli ja oma persoona hioutuu. Kyllä se vain niin menee, että suurinta osaa vaatteista mitkä tuntuivat silloin kaksikymppisenä ”tosi hyvältä idealta”, ei voisi kuvitellakaan laittavansa päälle nyt.

– Iän myötä itsevarmuus kasvaa.

– Jos tykkää notkua baareissa, kaikkiin paikkoihin ei pääse hei vielä parikymppisenäkään.

– Todella moni pitää omasta ulkonäöstään enemmän kolmekymppisenä, kuin nuorempana. Kasvot kapenevat iän myötä!

– Tiedät todennäköisemmin mitä elämältäsi haluat, urasi on mahdollisesti lähtenyt nousuun.

– Kun istut iltaa ystävien kanssa, ollaan aina tosi nätisti ja aikuismaisesti, eikä enää örvelletä. (Niin paljon tai ainakaan niin että kukaan näkee.)

– Joudut tekemään töitä unelmavartalosi eteen. (No se nyt vain on plussaa, eipähän voi maata koko aikaa sohvalla! En siis yhtään kaipaa sitä että voin vetää suklaata kaksin käsin, eikä se vaikuta kroppaan mitenkään.)

Myös siitä tietää olevansa kolmekymppinen, että uskottelet koko ajan itsellesi, että kaksikymppisenä oli jotenkin tosi kamalaa.

Mitä mieltä te muut olette, ikääntyminen ihanaa, kamalaa, vai ihan kamalaa?